Kuvauspaikkajärjestäjä
Kuvauspaikkajärjestäjä (engl. location manager) on elokuva- ja televisiotuotannossa henkilö, joka huolehtii kuvausstudion ulkopuolisten kuvauspaikkojen etsinnästä ja niihin liittyvistä käytännön järjestelyistä kuvausten aikana.[1] Tehtävät jakautuvat selkeästi kahteen eri kokonaisuuteen: kuvauspaikkojen etsimiseen (engl. location scouting) sekä kuvausjärjestelyihin valituissa kuvauspaikoissa. Suuremmissa elokuvamaissa nämä tehtävät on eriytetty eri henkilöille tai työryhmille, mutta suomalaisissa elokuvatuotannoissa kuvauspaikkajärjestäjille kuuluu yleensä kaikki kuvauspaikkoihin liittyvä alkaen niiden etsinnästä ja päättyen niiden siivoukseen ja ennalleen palauttamiseen kuvausten jälkeen.[2]
Kuvauspaikkajärjestäjä (usein vain järjestäjä) huolehtii elokuvatuotannon kuvauspaikkojen etsimisestä yhdessä ohjaajan, kuvaajan ja lavastajan kanssa, kuvauspaikkojen järjestelyistä, kuten kuvausluvista, parkkipaikoista, saniteettitiloista ja huoltotiloista sekä tuotannon käytännön logistiikasta eli kuljetuksista ja kyydityksistä, niiltä osin kuin osastot eivät itsenäisesti niitä hoida.[3][4]
Järjestäjän työnkuva voi eri maissa ja eri tuotantoyhtiöissä olla erilainen. Esimerkiksi Yleisradiossa järjestäjä-nimikkeellä toimivan päävastuuna on perinteisesti ollut teatterin tarpeistonhoitajan tapaan lavastuksessa tarvittava rekvisiitta, kun taas laajempia kuvauspaikkojen etsintä- ja järjestelytehtäviä on voinut tehdä tuotantomestariksi tai tuotantojärjestäjäksi kutsuttu henkilö. Elokuvatuotantojen rekvisiitan osalta kuvauspaikkajärjestäjä huolehtii suuremmista liikkuvista esineistä ja lavastusryhmän rekvisitööri kaikesta pienemmästä esineistöstä.[5][6]
Järjestäjä ja location scouting[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvauspaikkoja ryhdytään etsimään siinä vaiheessa, kun käsikirjoituksen niin sanottu kuvausversio on valmistunut ja hyväksytty. Ohjaaja ja lavastaja antavat järjestäjälle location briefin eli kertovat millainen paikka kuvauspaikaksi halutaan ja näillä ohjeilla järjestäjä aloittaa työnsä.
Kuvauspaikkojen etsinnässä järjestäjän tärkeimpiä työvälineitä ovat auto, kamera ja muistiinpano- ja mittausvälineet sekä kartta, karttaohjelmat, paikallistuntemus ja hyvät sosiaaliset taidot. Myös paikallishistorian tuntemus auttaa kuvauspaikkojen etsinnässä erityisesti, jos tehdään eri aikakausille sijoittuvaa elokuvaa tai sarjaa[4]. Yksityisasuntojen etsimisessä voi käyttää hyväkseen kiinteistövälityssivustoja, mutta monesti niin sanottu ”puskaradio” on myös hyvin tehokas väline[7].
Riippuen ohjaajasta, järjestäjä voi joutua hakemaan useitakin vaihtoehtoja yhtä kuvauspaikkaa varten, koska myös löytyneet kuvauspaikat voivat herättää uusia ideoita luovissa tekijöissä. Toisaalta ei ole kovinkaan tavatonta, että ohjaajat eivät osaa tai halua tehdä päätöstä yhden vaihtoehdon perusteella, vaan haluavat joka tapauksessa useita vaihtoehtoja.
Järjestäjällä on pieni mahdollisuus vaikuttaa kuvauspaikkojen valintaan omalla työllään. Otetut mallikuvat vaikuttavat paljon sekä myös paikan esittely tuotannollisessa mielessä voi vaikuttaa päätökseen. Aktiivisesti kuvauspaikkoja etsiville järjestäjille alkaa nopeasti kertyä kuvauspaikka-arkistoa, jota voi käyttää hyödyksi myöhemmissä tuotannoissa.
Järjestäjä ja ennakkovalmistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun kuvauspaikat ovat löytyneet ja varmistuneet, alkaa järjestäjän toinen vaihe tuotannossa. Järjestäjän ennakkovalmistelutöihin kuuluvat muun muassa lupien hakeminen kiinteistöjen omistajilta, kaupungin virastoista, poliisilta ja maan omistajilta. Tuotantoajoneuvojen perillepääsy ajo-ohjeineen, pysäköintitilojen varaaminen kuvauspaikan läheisyyteen ja ajoneuvoliikenteen ohjaus kuuluvat myös järjestäjän tehtäviin. Teiden ja katujen varsilla kuvattaessa järjestäjä huolehtii myös tarvittavien liikennejärjestelyjen teosta sekä liikenteenpysäyttäjien hankinnasta ja perehdytyksestä.[8][9]
Kuvauspaikkajärjestelijä käy valituilla kuvauspaikoilla tutustumis- ja suunnittelukäynnillä yhdessä ohjaajan, apulaisohjaajan, kuvaajan, äänittäjän, lavastajan ja tuotantopäällikön kanssa. Tätä ennakkokatselmusta kutsutaan Suomessakin termillä recce, joka tulee englannin sanasta reconnaissance eli tiedustelu.[10]
Järjestäjä kuvauksissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järjestäjä on yleensä ensimmäisenä kuvauspaikalla ja lähtee viimeisenä sieltä[4]. Järjestäjä huolehtii asioista, jotka eivät kuulu minkään muun osaston toimialaan sekä tarvittaessa avustaa muita osastoja omissa töissään. Kuvausten aikana järjestäjä muun muassa ohjaa kuvauspaikoilla autot ja ihmiset oikeille paikoilleen, huolehtii kuvauspaikkojen sulutuksesta eli siitä ettei sinne pääse asiattomia henkilöitä väärään aikaan sekä vastaa yhteydenpidosta kuvauspaikan omistajaan tai haltijaan.[11]
Yksityisasunnoissa tai muissa vuokratuissa tiloissa tapahtuvia kuvauksia varten järjestäjä huolehtii tilojen suojauksesta ennen kuvausten alkua. Tähän käytetään muun muassa erilaisia suojamattoja ja -muoveja sekä paikkoja saatetaan tyhjentää etukäteen irtaimistosta, jota ei kuvauksissa tarvita. Kuvauspaikka myös digikuvataan läpikotaisin ennen muita toimenpiteitä, jolloin kuvat toimivat sekä apuna kuvauspaikan palauttamisessa alkuperäiseen kuntoon että mahdollisissa vauriotilanteiden selvittelyissä.
Kuvauksia varten tehtävät liikennejärjestelyt ovat järjestäjän tehtäviä[4]. Niitä varten on hankittava luvat liikenteen poikkeusjärjestelyiden tekemiseksi yleensä kaupunkien rakennusvirastoilta, mutta joskus myös poliisilta. Liikennejärjestelyitä varten järjestäjän varustukseen kuuluu aina kokoelma erilaisia virallisia liikennemerkkejä ja liikenteen ohjaamiseen tarkoitettuja välineitä.[11]
Järjestäjä tekee tiivistä yhteistyötä lavastajien kanssa. Järjestäjän vastuulla on muun muassa eläinten hankkiminen kuvauksiin, kun taas lavastusosasto vastaa hevoskärryjen hankkimisesta. Myös kuvissa näkyvät ajoneuvot kuuluvat järjestäjän työkenttään. Eläimiä ja ajoneuvoja hoitamaan tulevat yleensä niiden omistajat tai muut perehtyneet ammattilaiset.[4]
Järjestäjälle kuuluu myös kuvauspaikkojen loppusiivous ja tilojen palauttamisen kuvausta edeltävään kuntoon.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Auvinen, Aki-Ville: Järjestäjän ja kuvauspaikan yhteistyösuhde tv- ja elokuvatuotannoissa. Opinnäytetyö. Tampereen ammattikorkeakoulu, Viestinnän koulutusohjelma, 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.5.2018). Päälähteenä käytetty teosta McCurdy, Kathy M.: Shoot on Location. The Logistics of Filming on Location, Whatever Your Budget or Experience. Burlington, Mass.: Focal Press, 2011. ISBN 9780240814971. Google Books (viitattu 10.5.2018). (englanniksi)
- Lindholm, Jonne: Sokolin lentotukikohta Jakomäessä? Standardit kuvauspaikkajärjestäjän työlle kotimaisessa draamasarjassa. Opinnäytetyö. Metropolia-ammattikorkeakoulu, 2011. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.5.2018).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Toimenkuvat Elokuvantaju-oppimateriaalisivusto. 1999–2018. Aalto-yliopisto. Viitattu 10.5.2018. [vanhentunut linkki]
- ↑ Lindholm 2011, s. 13.
- ↑ a b Kivi, Erkki & Pirilä, Kari: Teos, s. 117–118. Osa 3/3 teossarjasta Elävä kuva – elävä ääni. Like, 2010. ISBN 978-952-01-0310-1.
- ↑ a b c d e Koljonen, Sami: Kameran takana 4: Mitä järjestäjä tekee? (Petteri Kulmalan haastattelu) Scene Turku -sivusto. Länsi-Suomen elokuvakomissio WFFC. Viitattu 10.5.2018. [vanhentunut linkki]
- ↑ Auvinen 2013, s. 5, 12.
- ↑ Elokuva-alan ammattien määritelmiä: Rekvisitööri 2.11. 2017. Teme – Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto. Arkistoitu 10.5.2018. Viitattu 10.5.2018.
- ↑ Lindholm 2011, s 17–18.
- ↑ Auvinen 2013, s. 11, 13.
- ↑ Lindholm 2011, s. 20–21.
- ↑ Auvinen 2013, s. 16.
- ↑ a b Auvinen 2013, s. 11.