Kudosteknologia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Esimerkki kudosteknologian toteutuksesta
Potilaalta otetaan kudoskoepala eli biopsia, josta eristetään solut. Soluja viljellään ja kasvatetaan in vitro ja ne yhdistetään kudosteknologiseen kehikkoon (engl. scaffold). Näin muodostunutta kudosteknologista rakennetta stimuloidaan mekaanisin ärsykkein ja kasvutekijöillä, jotta rakenteesta tulisi mahdollisimman luonnollisen terveen kudoksen kaltainen. Sitten rakenne implantoidaan potilaaseen korvaamaan sairas kudos.

Kudosteknologiassa yhdistetään solujen, teknologian ja materiaalien käyttö sekä sopivat biokemialliset ja fysikokemialliset tekijät parantamaan tai korvaamaan biologisia toimintoja.

Kudosteknologia tähtää tuottamaan toimivaa korjauskudosta kudosvaurioitten korvaamiseksi. Kudosteknologian tarve on tullut siitä, että luovutuskudoksia on rajoitetusti saatavilla. Kudosteknologiassa hyödynnetään soluja ja biohajoavia biomateriaaleja rakentamaan tai korjaamaan kudoksia in vitro tai in vivo. Kudosteknologian kehitys on ollut voimakasta sitten 1980-luvun, kun kudosteknologian käsite silloin ensi kertaa esiteltiin: erilaistuneista soluista on edetty multipotentteihin kantasoluihin, primitiivisistä biomateriaaleista yksinkertaisin muodoin on edetty säädeltäviin biomateriaaleihin ominaisin muodoin ja kokoluokin ja mekanistiset näkemykset on otettu nykyisin huomioon.[1] Kudosteknologia on kehittynyt voittamaan kudossiirteisiin ja keinotekoisiin laitteisiin liittyvät puutteet eri syistä johtuvien kudosvaurioiden hoidossa. Kudosteknologia ja regeneratiivinen lääketiede tähtäävät toiminnallisen kudoksen luomiseen käyttämällä soluja, materiaaleja ja signalointimolekyylejä, jotka tunnetaan yhteiseltä nimeltä kudosteknologian triadi.[2] Williams (2006) on määritellyt kudosteknologian uuden kudoksen luomiseksi ihmisen kehon terapeuttiseksi uudelleen rakentamiseksi tarkoituksellisella ja kontrolloidulla valittujen kohdesolujen stimuloimisella, joka saavutetaan molekulaaristen ja mekaanisten signaalien systemaattisella yhdistämisellä.[3]


Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sun H, Liu W, Zhou G, Zhang W, Cui L, Cao Y: Tissue engineering of cartilage, tendon and bone. Front Med, 2011, 5. vsk, nro 1, s. 61–69.
  2. Chen F, Zhang M, Wu Z: Toward delivery of multiple growth factors in tissue engineering. Biomaterials, 2010, 31. vsk, nro 24, s. 6279–308.
  3. Williams D: To engineer is to create: the link between engineering and regeneration. Biotechnol, 2006, 24. vsk, nro 1, s. 4–8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]