Kruunuhietakyyhky

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kruunuhietakyyhky
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Hietakyyhkylinnut Pterocliformes
Heimo: Hietakyyhkyt Pteroclidae
Suku: Hietakyyhkyt Pterocles
Laji: coronatus
Kaksiosainen nimi

Pterocles coronatus
(Lichtenstein, 1823[1])

Katso myös

  Kruunuhietakyyhky Wikispeciesissä
  Kruunuhietakyyhky Commonsissa

Kruunuhietakyyhky (Pterocles coronatus) on hietakyyhkyjen heimoon kuuluva lintulaji.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruunuhietakyyhky on 25-29 senttimetriä pitkä. Koiraan alapuoli on väriltään kuviottoman punertavanharmaa. Pää ja kaulansivut ovat kellanoranssit. Nokan tyvellä kulkee musta pystyjuova kurkusta otsalle. Juovan ja silmän välissä on valkoinen reunus. Päälaen sivut ovat siniharmaat ja keskiosa punaruskea. Siipien yläpinnoilla on himmeänkeltaista pisaranmuotoista täplitystä. Naaraan höyenpuku on tiheiden mustien raitojen värittämä ja se muistuttaa paljon pitsihietakyyhkynaarasta, mutta sillä on kellanruskea kurkku sekä silmän takaa niskaan kulkeva vaaleansininen juova.[2]

Kruunuhietakyyhky päästää lennossa viisiosaista, melko kovaa ja nasaalia "tjo-ko tjo-ko-korr" -ääntä.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruunuhietakyyhkyä tavataan Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruunuhietakyyhky pesii puoliaavikoilla ja kuivilla, kivikkoisilla ja vähäkasvustoisilla aroilla. Aamuisin kruunuhietakyyhky käy juomapaikoilla.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Pterocles coronatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.3.2014. (englanniksi)
  2. a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 212. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.