Kivikala

Kivikala
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Yläluokka: Luukalat Osteichthyes Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii Alaluokka: Neopterygii Lahko: Simppukalat Scorpaeniformes Heimo: Synanceiidae Suku: Synanceia Laji: verrucosa
Kaksiosainen nimi
Synanceia verrucosa Bloch & Schneider, 1801
Katso myös
Kivikala Wikispeciesissä   Kivikala Commonsissa

Kivikala eli velhokala (Synanceia verrucosa) on maailman myrkyllisin kala.

Ulkonäkö ja koko

Kivikala voi kasvaa noin 40 cm pitkäksi. Suurin mitattu yksilö painoin 2,4 kiloa. Se on yleisväriltään useimmiten harmaa tai ruskea, ja siinä saattaa olla punertavia tai oransseja läikkiä. Kalan pinta on epätasainen ja näyttää kiveltä.

Levinneisyys ja elinympäristö

Kivikaloja elää indopasifisella merialueella Punaiseltamereltä ja Itä-Afrikasta Ruykuy-saarille ja Australiaan asti. Niitä tavataan useimmiten koralliriuttojen läheisyydestä.

Käyttäytyminen ja myrkyllisyys

Kivikalat syövät itseään pienempiä kaloja väijyksistä.

Kivikalalla on selässään n. 13 vahvaa piikkiä, jotka ovat yhteydessä kuolettavaa myrkkyä sisältäviin myrkkyrauhasiin. Rauhaset sisältävät erittäin vahvaa proteiinipohjaista hermomyrkkyä. Jos kivikalan päälle astuu, terävät piikit lukkiutuvat pystyasentoon ja uppoavat uhriin. Piikkien juuressa oleva myrkky vapautuu piikkien kautta uhrin sisään. Piikkien uppoamissyvyydestä riippuen myrkky voi tappaa ihmisen jopa muutamassa tunnissa, mikäli uhri ei nopeasti pääse sairaalahoitoon. Hyvin usein uhri kuitenkin hukkuu hirvittävien kipujen lamaannuttamana. Vaarallisuutta tehostaa se, että kivikalaa on äärettömän vaikea havainnoida pohjasta sen erinomaisen naamioitumiskyvyn takia: se näyttää aivan tavalliselta kivenmurikalta, peittelee itsensä hiekalla ja muuttaa väritystään ympäristön mukaan. Pistokohdan upottaminen mahdollisimman kuumaan veteen voi auttaa, koska myrkyn proteiini hajoaa kuuman vaikutuksesta.

Kivikalan päälle astunut jalka saattaa halvautua täysin. Joissain tapauksissa jalka täytyy amputoida. Myrkky aiheuttaa tunteja kestävän, uhrin lähes hulluksi tekevän tuskan, shokin, pistoksen saaneen jalan nekroosin ja halvauksen. Potilaan verenkiertojärjestelmä halvaantuu, jonka takia pulssi kiihtyy. Vahingoittunut raaja paisuu hyvin paljon. Henkiin jääneet uhrit ovat kärsineet hermovaurioista, jotka johtavat lihasten surkastumiseen. Samoin myrkyttyneen alueen ympärillä olevat kudokset voivat alkaa tuhoutua. Hoidettunakin kipu ja turvotus voivat jatkua kuukausia.