Kiveskipu
Kiveskipu on kudosvaurion vaaraan liitetty epämiellyttävä tuntemus kivespussin alueella.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiveskivun kulku vaihtelee syystä riippuen aina äkillisen kovasta kivusta lievään viikkojen aikana ilmenevään kipuun – lievin kipu voi ilmetä lähinnä tunnustelu- tai asentoarkuutena. Kivun sijainti on tois- tai molemminpuolinen ja voi paikantua kiveksiin, lisäkiveksiin tai siemenjohtimiin ja säteillä alavatsalle. Kivun laatua voidaan kuvata erilaisilla termeillä.
Syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiveskivun syihin kuuluvat:[1][2]
- mekaaninen vaurio vaatteiden, liikunnan tai iskujen johdosta
- kiveksen tai kiveslisäkkeen kiertymä (tyypillisesti nuori seksuaalisesti inaktiivinen potilas, alavatsalta kivekseen siirtynyt äkillinen kipu ja kivespussin yläosassa horisontaalisesti sijaitseva aristava kives)
- lisäkivestulehdus (epididymiitti; tyypillisesti lisäkivekseen paikantuvat oireet; turpea, punoittava ja kuumottava kivespussi; ja virtsaamisoireet)
- orkiitti (kivestulehdus), jonka tavallinen syy oli aiemmin sikotauti
- kives- tai lisäkivesturvotus
- bakteeri-infektio (virtsatieinfektiobakteerit, klamydia, gonokokki), jolle voi altistaa mm. virtsarakon tyhjenemishäiriö, virtsaputken toimenpiteet ja ektooppinen ureter
- vesikives
- kiveskohju (varikoseele)
- kivessyöpä
- säteilykipu virtsanjohtimista tai nivustyrästä
- vasektomialeikkaus
- nivustyräleikkaus (noin 10 %)
Krooniselle kivespussin kivulle ei yleensä löydetä selvää yksittäistä syytä.[2]
Tutkiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiveskipu on usein aihetta tutkia vähintään kliinisesti; poikkeuksiin kuuluvat esimerkiksi ilmiselvän lievän vamman aiheuttama kipu ilman turvotusta. Kiveksen kiertymä vaatii nopeaa tunnistusta, joten tämä on aina ensimmäinen epäily äkillisessä kiveskivussa ja erikoissairaanhoitoa käytetään herkästi[2]. Kasvainepäily on niin ikään aihe erikoissairaanhoidon tutkimuksiin.[1]
Anamneesiin kuuluu muun muassa kivun voimakkuus ja sijainti ajan suhteen ja muuntavat tekijät sekä muut erotusdiagnostisesti merkittävät oireet, sairaudet ja hoidot. Statuksessa tehdään vähintään kivespussin inspektio ja palpaatio.
Lähinnä infektioepäilyissä tehdään kemiallisia veri- ja virtsakokeita, kuten veren CRP ja virtsan kemiallinen seulonta, bakteeriviljely ja tarvittaessa klamydian ja gonokokin nukleiinihapon osoitus tai rokottamattomilta sikotautibakteerin vasta-ainetutkimus[2]. Kaikututkimus voi olla aiheellista muun muassa epäselvässä kivesturvotuksessa[1] ja poissulkumielessä kroonisessa kivespussin kivussa (nivustyrä, kivessyöpä)[2].
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lievän vamman aiheuttama kipu ilman turvotus ei yleensä vaadi erityistä hoitoa.[1] Muuten hoitoon voi kuulua syystä riippuen muun muassa:[1][2]
- kiristyksen, hankauksen ja roikkumisen vähentäminen esim. vaatetusta ja liikuntamuotoja muuttamalla
- viilentäminen ja tulehduskipulääkkeet kivun lievittämiseksi
- bakteerilääkkeet lisäkivestulehduksessa (aikuisilla yleensä 2 viikon fluorokinoloni)
- leikkaushoito kiertymän, vaikean vamman tai kasvaimen korjaamiseksi
- moniammatillinen kivunhoito kroonisessa kivespussin kivussa
- funikkelin denervaatio, jos puudutukselle on vastetta
- siemenjohtimen uudelleenliitos vasektomian jälkeisessä kivussa
- sytostaatti- ja sädehoito kivessyövän hoidossa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mayo Clinic: Testicle pain (englanniksi)