Kitumaa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kallioista kitumaata Västerbottenissa.

Kitumaa on puuta tuotettaessa käytettävä tai käytettävissä oleva maa, jossa tuotto on heikkoa mutta ei olematonta.

Kitumaa tuottaa heikosti, joten sen merkitys metsätalouden kannalta on vähäinen[1]. Kitumaata voivat olla esimerkiksi vahäpuustoiset ja väliaikaisesti puuttomat alueet (tuhoalueet, uudistusalat, taimikot)[1], hietikot[2], laki- tai tunturimaat[2], turve- tai kalliomaat[2] sekä kiviperäiset maat[2]. Varsinaiset metsämaat ovat kitumaata parempia.[2]

Määritelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastokeskus määrittelee kitumaaksi "puun tuottamiseen käytettävää tai käytettävissä olevaa maata, jolla puuston keskimääräinen vuotuinen kasvu suotuisimpien kasvuolojen vallitessa ja ohjekiertoaikaa käytettäessä on 0,10-0,99 m³/ha kuorineen." Kitumaaksi määritellään myös tietyt muussa käytössä olevat maat, joilla tuotto olisi vastaava, mutta ei tiealueita eikä taimitarhoja.[1]

Facta 2001 määrittelee kitumaan vuosikasvuksi keskimäärin vähintään 0,1 m³/ha, mutta ei enempää kuin 0,9–1,0 m³/ha (kuori mukaan luettuna)[2].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c F12 Kitumaa Tilastokeskus. Arkistoitu 6.7.2022. Viitattu 7.12.2008.
  2. a b c d e f Allardt, Erik; Numminen, Maija; Lehtinen, Lauri; Saloranta, Pekka: ”K”, Facta 2001 8. kars–kord, s. 546. joutomaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1984. ISBN 951-0-10229-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]