Kiintymysvanhemmuus
Kiintymysvanhemmuus on John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaan perustuva, läheisyyttä ja lapsen tarpeiden kunnioittamista korostava vanhemmuuden tyyli erityisesti vauvaikäisten vanhemmille.
Kiintymyssuhdeteorian mukaan varhaislapsuudessa kehittynyt vahva tunneside hoivanantajiin muodostaa pohjan aikuisiän läheisille ihmissuhteille. Jos tällainen vahva tunneside ei varhaislapsuudessa pääse kehittymään, syntyy reaktiivisen kiintymyshäiriön (reactive attachment disorder) nimellä tunnettu häiriötila.
Termi kiintymysvanhemmuus on lastenlääkäri William Searsin kehittämä.
Attachment Parenting International -yhdistyksen mukaan[1] kiintymysvanhemmuutta voidaan kuvata kahdeksan periaatteen muodossa:
- Raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen kannattaa valmistautua hyvin
- Lapsen ruokkimisen on tapahduttava rakkauden ja kunnioituksen ilmapiirissä
- Lapsen tarpeisiin on reagoitava herkästi
- Lasta tulee koskettaa runsaasti ja hellästi
- Lapsella on tarpeita myös yöllä
- Lasta on hoivattava johdonmukaisesti rakkaudella
- Kurinpidon tulisi tapahtua positiivisessa hengessä
- Lapsen, omien ja perheen tarpeiden välillä tulisi pyrkiä toimivaan tasapainoon
William ja Martha Sears esittävät kirjassaan Kiintymysvanhemmuuden kirja[2] seitsemän käytännöllistä kiintymysvanhemmuuden työkalua, joista heidän mukaansa tulisi pyrkiä soveltamaan mahdollisimman monia mahdollisimman usein.
- Varhainen kiinnittyminen (bonding)
- Vauvantahtinen imetys
- Vauvan kantaminen
- Vauvan kanssa nukkuminen
- Vastaa vauvan itkuun
- Varo vauvakouluttajia
- Vaali tasapainoa ja vedä rajat
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Frequently-Asked Questions (FAQs) – API's Eight Principles of Parenting. Attachment Parenting International. Arkistoitu 7.10.2008. Viitattu 20.10.2008.
- ↑ William & Martha Sears: Kiintymysvanhemmuuden kirja. Onnellisen vauvan hoito-opas. Suom. Jussi Hirvi. Green Spot, Helsinki 2008 Kustannus Green Spot. Viitattu 20.10.2008.