Khattit
Khattit tai khatit (lat. chatti) olivat germaaniheimo, joka asui Weserin ja Fuldan jokivarsilla.[1] Tacituksen mukaan khattit olivat neuvokkaampia ja paremmin organisoituneita kuin muut germaanit, valitsivat parhaat miehet päälliköikseen ja taistelivat kurinalaisesti. He olivat tunnettuja vahvasta jalkaväestään.[2]
Drusus onnistui voittamaan khattit 9 eaa, mutta heistä tuli ensimmäisellä vuosisadalla yksi roomalaisten vaikeimmista vastustajista. Khattit laajensivat tuolloin asuinalueitaan alkuperäisestä kotimaastaan Weserin yläjuoksulla kohti Mainin jokilaaksoa, ja löivät kheruskit sekä useita muita naapuriheimoja.[1]
Khattit olivat vuonna 9 Arminiuksen johtamien kheruskien liittolaisina voittamassa roomalaisia Teutoburgin taistelussa. Vuonna 15 Germanicuksen johtama roomalaisarmeija hävitti kostoksi khattien maita. Vuonna 69 khattit osallistuivat bataavien kapinaan roomalaisia vastaan.
Vuonna 83 keisari Domitianus ajoi khattit pois Taunuksen ylängöltä, mutta khattit aiheuttivat edelleen harmia roomalaisille liittymällä vuonna 89 Lucius Antonius Saturninuksen kapinaan. Khattit tekivät Rooman alueille hyökkäyksiä vuosina 162, 170 ja 213. He saattoivat myös olla liitossa frankkien kanssa 200-luvulla, ja khattien heimon katsotaankin joskus kuuluvan alkuperäisiin frankkeihin.[1] [3]
500-luvun alussa Klodvigin yhdistämät frankit valloittivat khattien asuma-alueet. Khattien onnistui kuitenkin säilyttää Frankkien valtakunnassa jonkinasteinen autonomia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tacitus: Germaania. Suomentanut Edwin Linkomies. Otava 1976. ISBN 951-1-02311-X