Keuhkopussi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keuhkopussit näkyvät kuvassa muita keuhkoja vaaleampana.

Keuhkopussi (lat. pleura) on kaksilehtinen umpinainen sidekudospussi, joka verhoaa molempien keuhkojen ulkopintaa. Keuhkopussin lehtien väliin muodostuu keuhkopussinontelo eli pleuraontelo, josta ei ole ilmayhteyttä ulos.

Keuhkopussin rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keuhkopussi muodostuu yhdenkertaisesta levyepiteelistä ja tyvikalvosta. Keuhkopussin ulompaa osaa kutsutaan parietaaliseksi pleuraksi, sisempää osaa puolestaan viskeraaliseksi tai pulmonaalkiseksi pleuraksi. Keuhkopussissa on jatkuvasti pieni alipaine mikä johtuu siitä, että keuhkot pyrkivät menemään kasaan sekä lisäksi rintaontelo pyrkii laajenemaan. Keuhkojen kookoonpuristumistaipumus johtuu osaksi keuhkojen omasta kimmoisuudesta ja osaksi alveolien eli keuhkorakkuloiden pintajännityksestä. Tosin erikoistuneet keuhkorakkuloiden solut erittävät alveolien pinnalle jatkuvasti surfaktanttia, joka pienentää pintajännitystä.

Keuhkopussin tehtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keuhkopussin tehtävänä on vähentää hengityksen aikana syntyvää kitkaa. Keuhkopussin kitkaa vähentävä vaikutus perustuu keuhkopussin lehtien sileyteen ja lisäksi pleuraontelossa on liukastavaa nestettä.

Keuhkopussin vaurioituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos keuhkopussinontelon ja ulkoilman välille syntyy suora ilmayhteys, esimerkiksi onnettomuuden seurauksena, puhutaan ilmarinnasta. Jos ilma pääsee yhtä hyvin ulos ja sisään on kyseessä melko vaaraton avoin ilmarinta. Jos taas ilma pääsee hyvin sisälle keuhkopussiin, mutta aukkoon muodostunut kudosläppä estää ilman poistumisen, on kyseessä hengenvaarallinen paineilmarinta. Hengenvaarallisen paineilmarinnasta tekee sen, että ilman siirtyessä keuhkopussiin sinne syntyy ylipaine, joka aiheuttaa vähitellen keuhkojen menemisen kasaan. Tällöin elimistö ei saa tarpeeksi happea solujen toimintaan.

Keuhkopussin tulehdustilaa kutsutaan pleuriitiksi.