Kesslerin syndrooma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kesslerin syndrooma on tilanne, jossa avaruusromun määrä Maan matalilla kiertoradoilla on niin suuri, että kappaleet törmäilevät toisiinsa usein, aiheuttaen lisää pieniä romunkappaleita ja yhä enemmän törmäyksiä. Pahimmillaan tämä voisi johtaa siihen, että lähiavaruus muuttuisi kulkukelvottamaksi ja avaruustutkimus tai satelliittien käyttö muuttuisi mahdottomaksi pitkäksi aikaa. [1] Matalilla kiertoradoilla olevien satelliittien radat (ratakorkeus alle 1000 km) kuitenkin kutistuvat ja lopulta – vuosien tai kymmenien vuosien aikana – satelliitit ja niiden romu palaa ilmakehässä. Radan muutokseen vaikuttavat mm. kappaleen vastuspinta-alan ja sen massan suhde (kevyt, iso kappale herkin), aurinkotuuli, ilmakehän kaikkien ylimpien kerrosten tiheys.

Kesslerin syndrooma on nimetty Donald J. Kesslerin mukaan.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Donald J. Kessler and Burton G. Cour-Palais (June 1, 1978). "Collision Frequency of Artificial Satellites: The Creation of a Debris Belt". Journal of Geophysical Research 83 (A6): 2637-2646. 
Tämä tähtitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.