Keskustelu:Tuettu kommunikoinnin harjoittelutekniikka

Artikkelissa sekoitetaan kaksi eri asiaa. Fasilitoitu kommunikaatio (eli "tuettu kommunikoinnin harjoittelutekniikka" on tapahtuma, jossa avustaja tiedostamatta ohjaa toisen henkilön kättä ja siis kirjoittaa todellisuudessa itse sen tekstin, joka näin syntyy. Ilmiö on sama kuin OUIJA-laudan käytössä. Jos henkilö kuitenkin pitää kättään vain toisen harteilla tai istuu vieressä katselemassa, hän ei teknisesti pysty tiedostamattomaan ohjaukseen. On asioitten sekoittamista samaistaa nämä kaksi asiaa. Opettajilla on ollut tapana jo 1800-luvulla katsoa vierestä, kun lapset kirjoittavat rihvelitauluihin. Ei ole mitään tarvetta ryhtyä nimittämään asiaa "tuetuksi kommunikoinnin harjoittelutekniikaksi". Von Osten 16. syyskuuta 2007 kello 16.32 (UTC)von Osten.

Nimimerkki Von Osten on liikkeellä suurella tunteella mutta puutteellisin argumentein. "Fasilitointi" (FC) ja tuettu kommunikoinnin harjoittelutekniikka (FCT) eivät ole yksi ja sama, koska ensimmäinen on tila ja toinen itsenäiseen kirjoittamiseen tähtäävä prosessi. Mainitut käden pitäminen toisen harteilla tai samassa tilassa vieressä istuminen ovat juuri tuetun kommunikoinnin edistyneitä vaiheita. Toisaalta sekaannus on ymmärrettävä ja perua siitä, että termit ovat samaa sukujuurta: FC on vain useiden vuosien ja repivien kiistojen jälkeen jalostunut FCT:ksi. Tämä pitää selventää paremmin tekstissä.

Itse artikkelissa oli V.O.:n muokkausten jälkeen sitten sitäkin enemmän suoranaisia virheitä, arroganssia ja asenteellisuutta. Esimerkiksi spekulointi sillä miten Crossley on muuttanut mieltään ja mistä syystä on täysin epärelevanttia itse asiasisällön kannalta. Päinvastoin on luonnollista ja odotettavaa, että käsitykset uudesta ja kokeellista menetelmästä elävät kokemuksen kertymisen myötä, ja nimen omaan Crossleyn tapauksessa sitä mukaa kun kokemuksia tulee alkuperäisten vaikeavammaisten ohella myös paremman toimintakyvyn omaavista kommunikoijista.

Kaikkein absurdein on väite siitä, että "tiedeyhteisö" olisi "ratkaissut arvoituksen" ja kuitannut koko menetelmän yksiselitteisesti puoskaroinniksi. Ensinnäkin, on loogisesti järjetöntä väittää että jokin väittämä olisi vale vain siksi että sille ei ole löytynyt (jotkin omavaltaiset kriteerit täyttävää) "todistusta". Absence of evidence is not proof of absence, sanoisi loogikko. Argumentum ad ignorantiam.

Jos alkuperäistä FC:tä vastaan onkin joissakin yhteyksissä (esim. kuuluisa Tuomas Alatalon tapaus) esitetty perusteltujakin epäilyjä, ne ovat aina sidoksissa aikaan, paikkaan ja tilanteeseen. On naurettavaa yleistää esim. vuoteeseen sidotun vaikeasti CP-vammaisen taitojen ja tekemisten perusteella sitä, mitä esimerkiksi lukutaitoinen ja toimintakykyinen mutta dyspraksian ja/tai sensorisen prosessoinnin ongelmien vaivaama autisti voi ja osaa tehdä.

Mitä tulee "moniin tieteellisiin seuroihin", tämä ei onneksi koske Suomea. Esimerkiksi Puheterapeuttiliitto hyväksyy FCT:n lievin varauksin, mikä olisi selvinnyt ensimmäistä linkkiä seuraamalla. Menetelmän "haitallisuus" taas on vähintään tulkinnanvaraista. Kyllä, tuettu kommunikoija voi lasketella palturia, siinä missä "normaali" lapsi tai nuori. Tai sitten taitamaton ja/tai yli-innokas tukija voi laittaa sanoja tuettavan suuhun. Tällaisesta voi seurata virhearvioita. Mutta ne on käsiteltävä erikseen ja yksilöllisesti. Ne eivät ole mikään peruste kieltää koko menetelmää.

Oleellista on, että pitkästä ja katkerasta historiastaan huolimatta tuettu kommunikointi on tehokas ja toimiva menetelmä ainakin autistien varhaiskuntoutuksessa. Edistyminen on hidasta, vaatii paljon niin tukijalta kuin tuettavalta ja virheen ja/tai yli-innostumisen vaara on aina olemassa, mutta mikäli tietyt perusedellytykset (luku- ja kirjoitustaito, riittävä oma motoriikka, keskittymiskyky, jne) täyttyvät, tarjolla on toimiva kommunikaatiokanava ja lopussa maalina häämöttää itsenäinen kirjoittaminen. Sarvikuono 2. lokakuuta 2007 kello 18.49 (UTC)

Tärkeä täsmennys vielä: tuettu kommunikointi ei siis sovellu mitenkään automaattisesti kaikille esimerkiksi autistisille henkilöille. Joillekin se toimii, etenkin aikaisin ja ammattitaidolla aloitettuna, kun taas joillekin sopii paremmin joku muu kommunikaatiomenetelmä. Mutta tärkeää on että tuettu kommunikaatio otetaan mahdollisuuksien mukaan harkintaan yhtenä mahdollisena vaihtoehtona. Tässä Wikipedian kaltaiset riippumattomat ja kiihkottomat tietolähteet ovat tärkeä tuki. Sarvikuono 2. lokakuuta 2007 kello 20.05 (UTC)

Poistettu kohdasta "Kritiikki" lause: "Menetelmän arvostelijat puolestaan vetoavat empiiriseen tutkimukseen ja katsovat, että yhtään luotettavaa tapaustutkimusta ei ole esitetty, joka antaisi tukea menetelmän avulla tuotetun tekstin aitoudelle." Muun muassa Britannian NAS mainitsee omilla sivuillaan (http://www.nas.org.uk/nas/jsp/polopoly.jsp?d=297&a=3285) tutkimuksia, joissa osassa tapauksista toisaalla "found confirmation of independent communication", toisaalla "some evidence of independent communication". Siksi kategorinen kielto ("yhtään luotettavaa") ei ole pätevä.