Keskustelu:Tiibetin kuningaskunta

Onko artikkelin otsikko asianmukainen? Oliko Tiibet tuolloin (1912-1951) kuningaskunta? Eikö sen valtionpäämiehenä ollut dalai-lama, ja mitä muita arvonimiä hänellä mahdollisesti olikin, ei kai hän kuitenkaan kuningas ollut? Käytettiinkö valtiostakaan tuohon aikaan missään yhteydessä kuningaskunta-nimitystä? -KLS (keskustelu) 31. heinäkuuta 2013 kello 10.52 (EEST)

Vastaus:

Hyvä kysymys, johon päätin vastata perusteellisesti. Tiibet oli sekä monarkia että teokratia. Dalai-lama oli sekä hengellinen että maallinen hallitsija, joka valittiin hengellisin perustein vaalikuninkuuden tapaan. Esimerkiksi 8. Ja 12. Dalai-lama tulivat samasta aatelisperheestä. Jos suomeksi käyttäisi käsitettä ”Tiibetin monarkia” tarkoittaisi se hallitusmuotoa, eikä itse valtiota. Suomen sana kuningaskunta ei tarkoita, että valtiota nimenomaan johtaisi kuningas tai kuningatar, vaan se kertoo hallitusmuodon monarkistisesta luonteesta. Ja koska kyse on täysin erilaisesta kielialueesta, on käytettävä lähintä vastinetta eli kuningaskuntaa. Hieman vastaavia ovat Islannin Þjóðveldið ja Cromwellin Englanti. Kumpikin oli tasavaltaisia hallitusmuotoja, vaikka eivät suoraan käsitettä "tasavalta" käyttäneet. (Itse asiassa englanniksi kummastakin on englanniksi käytetty käsitettä "commonwealth" eli yhteiskunta/yhteisö. Islannin suhteen suomeksi on käytetty muotoa "vapaavaltio".) Suomen kielellä on Tiibetistä vaikea löytää kunnollisia lähteitä, mutta englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa Tiibetin hallintomuodon kuvailemisessa käytetään käsitteitä ”monarchy” ja ”kingdom”. Tähän minulla on osoittaa lähteetkin, ettei vaikuta siltä, että omaa tutkimustani jauhaisin:

»Tibet is at present within the dominion of the People’s Republic of China. Formerly, however she was always an independent state, and an absolute monarchy under the rule of the Dalai Lama. The Dalai Lama was the head of Lamaism, and at the same time the political ruler of the country. Thus he was the ruler of both the religion and the state.»

(Nakamura, Haije (1964). "Absolute Adherence to the Lamaist Social Order". Ways of Thinking of Eastern Peoples: India, China, Tibet, Japan. University of Hawaii Press. s. 327.

Sama lähde jatkaa seuraavalla sivulla (s. 328):

»From the fifteenth century on virtual sovereignty was shifted to the Dalai Lama, who was at the same time the monarch of Tibet, until the invasion of the Chinese communists in recent years.-- --The ideas of patriotism and loyalty among the Tibetans were based upon religious faith. That is to say, Tibetan patriotism was based upon the faith that Tibet is a sacred religious country and that the Dalai Lama, the sovereign of Tibet, is an incarnation of the Bodhisattva Avalokitesvara. Neither patriotism nor loyalty to the king could therefore exist apart from Lamaism, and to do something for the sake of the country or king was synonymous with doing something for the sake of their religion.---- As Tibet was the Lamaist kingdom, the priests played an important role both in religious and secular affairs”

Lisäksi Tiibetissä oli myös aatelisto, jonka muodostuminen tulkittiin myös lamalaisesti. Tästä kerrotaan myösNakamuran edellä mainitussa lähteessä sivulla 328:

“The choice of the Dalai Lama as an individual who transmigrates could not remain a problem of one individual in the social structure of Tibet, which is made up of the tribes as units. One family, from which came the eight and twelfth Dalai Lamas, was ranked as one of the nobles. When the fourteenth Dalai Lama, the present one, was chosen, all the members of his family who formerly had been peasants were immediately appointed nobles, and were given vast areas of public lands.»

Tästä Tiibetin monarkistisesta järjestelmästä kertoo myös Tiibetin entisen valtiovarainministerin ja kansalliskokouksen puhemiehen Tsepon W. D. Shakabpan teos "Tibet: a political history" (New Haven : Yale University Press, 1967.), jonka itse Dalai-lama on virallisesti hyväksynyt (liite ennen johdantoa). Tämän teoksen kappaleessa 14 "The Whirlwind of Political Strife" Shakabpa mainitsee, että 1926 pääministeriksi nimitetty Silon Langdun oli korkeassa asemassa, koska oli Dalai-laman veljenpoika. Tiibetin monarkiassa siis ilmeni tiettyä dynastisuutta. Lisäksi kyseinen lähde mainitsee luvussa "An introduction to Tibet" sivulla 21 kohdassa "Government", että

»At the apex of the Tibetan governmental structure is the spiritual and temporal ruler of Tibet, the Dalai Lama. In theory, the power of the Dalai Lama is absolute, but in practice he does not exercise his authority without consultation to aid his judgment. During the absence or minority of the Dalai Lama, a Regent (Gyaltsab) is appointed by the National Assembly (Tsongdu) to run the government. The government structure was dualistic in nature with two Prime Ministers (Silon) – one layman and the other a monk – and the administration was divided into civil and religious branches»

Shakabpa käyttää itse käsitettä regentti (Regent), joka on käytössä vain monarkioissa. (Olihan Unkarikin kuningaskunta, vaikka sen johdossa oli kuninkaan sijaan koko ajan regentti Miklós Horthy vuosina 1920–1944.) Lisäksi Shakabpa tuo tuossa hyvin esiin Tiibetin dualistisen järjestelmän, jossa Dalai-laman hengellinen johtajuus kytkeytyi kaikilla hallinnon osa-alueilla maalliseen valtaan. Tämä säilyi pakolaishallituksessakin pitkään, kun Dalai-lama toimi sen johdossa aina viime vuosiin asti. Ulkomaalaiset diplomaatit käyttivät puhuttelumuodoissaan Hänen Pyhyytensä Dalai-lama. Samoin tiibetiläiset viranomaiset vetosivat aina ”Hänen Pyhyytensä” määräyksiin. Käytössä oli siis teokraattinen puhuttelumuoto, joten kuninkaallisuutta ei tarvinnut mainita. Tiibetiläiset jättivät hallinnostaan säännöllisen epäsäännöllisesti dokumentteja. Tiibetin itsenäisyysjulistuksessa 13. Dalai-lama määritti asemansa näin

»I, the Dalai Lama, most omniscient possessor of the Buddhist faith, whose title was conferred by the Lord Buddha’s command from the glorious land of India, speaks to you as follows: I am speaking to all classes of Tibetan people. Lord Buddha, from the glorious country of India, prophesied that the reincarnations of Avalokitesvara, through successice rulers from the early religious kings to the present day, would look after the welfare of Tibet.»

(Shakabpa, s. 246.)

13. Dalai-lama ei siis puhu Tiibetin kuninkuudesta, mutta kuitenkin hahmotti itsensä periytyväksi hallitsijaksi. Kirjeessään ensimmäiselle Tiibetissä käyneelle amerikkalaiselle, 13. Dalai-lama kuvailee maataan sanoilla ”this country being purely ecclesiastical kingdom”.(Shakabpa, s. 268) Eli hän kuitenkin hahmotti absoluuttisesti hallitsemansa maansa kuningaskunnaksi. Voin kaivaa lisää lähteitä, mutta ainakin tässä vaiheessa katson perustelluksi kutsua Tiibetiä kuningaskunnaksi ja pitää artikkelin nimenä "Tiibetin kuningaskunta".--Smörre (keskustelu) 2. elokuuta 2013 kello 16.17 (EEST)