Keskustelu:Moraalinen onni

Kommentteja:

Oman käsitykseni mukaan moraalisen onnen määrittely ei liity pelkästään "pahan" tekemiseen vaan ylipäätänsä sekä hyviin että huonoihin seuraamuksiin.

Myöskään esimerkit eivät kuvaa moraalista onnea sillä käsite sulkee yksiselitteisesti pois vapaan tahdon (valinnan) mahdollisuuden pois vaikuttamasta lopputulokseen.

Eli: - Pekka voisi olla potkaisematta... - Natsiupseeri voisi kieltäytyä...(olkoonkin että oma henki saattaisi mennä) - Huonossa perheessä asuva lapsi voi valita ettei hänestä tule sarjamurhaajaa (niinkuin 99 % tapauksista ei käy)

--PV 2. toukokuuta 2005 kello 09:21:31 (UTC)

Esimerkit kuvaavat tilannetta, jossa ihmisellä on dispositio toimia tietyssä tilanteissa taikka tiettyjen olosuhteisten seurauksena epäeettisesti. Näihin tilanteisiin tai olosuhteisiin joutuminen taas on ihmisestä itsestään riippumatonta. Tämä on aivan realistista, koska meillä kaikilla on ainakin jotain tällaisia dispositioita (aina kun teemme pahaa, olisi voinut tapahtua niin, ettemme olisi edes joutuneet tuohon tilanteeseen). En näe, miten vapaa tahto vaikuttaisi tähän asiaan sikäli, että tuollaisia dispositioita kuitenkin on olemassa. Toisilla on suurempia ja enemmän dispositioita tehdä tietyissä tilanteissa pahaa, toisilla pienempiä ja vähemmän. Kaikilla niitä kuitenkin on.

Näin ollen artikkeli kuvaa ainakin yhtä tärkeää moraalisen onnen piirrettä. Tuo tekojen ennalta arvaamattomiin seurauksiin liittyvä moraalinen onni ei ole filosofisesti kovin kiinnostava verrattuna artikkelin käsittelemään moraaliseen onneen. Viimeistään Kantin ajoista lähtien yksilön moraalia on arvioitu enimmäkseen sen mukaan, mikä on yksilön tekojen aikomus, eikä reaalinen seuraus (eihän täysin vahingossa mielipahan tuottaminen tarkoita että yksilö olisi paha).

Kommentin jätti 128.214.200.101 (keskustelu – muokkaukset).

Mitä vitun järkeä tällaisessa pohdinnassa kuin moraalisen onnen kysymys oikein on? Kaikki paha kuitenkin pohjimmiltaan johtuu ihmisen vajaavaisuudesta, ja jos sattuu epäsuotuiset olosuhteet, ihmisestä voi tulla vajaavaisempi. Eikö pitäisi arvioida sitä, miten ihminen toimii niissä tilanteissa, mitkä hänellä on, verrattuna siihen, miten olisi siinä tilanteessa helpointa toimia? --212.149.209.69 12. huhtikuuta 2008 kello 19.10 (UTC)