Kelly-Hopkinsvillen tapaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taiteilijan näkemys Kelly-Hopkinsvillen tapauksesta

Kelly-Hopkinsvillen tapaus (eng. The Kelly-Hopkinsville encounter tai Hopkinsville Goblins case) on tunnettu ja dokumentoitu väitetty humanoidihavainto. Avaruusolennon kaltaisten olentojen kerrotaan ilmestyneen illalla 21. elokuuta 1955 Suttonin maatilalle lähelle Kellyä, joka sijaitsee Hopkinsvillen kaupungin pohjoispuolella Lounais-Kentuckyssa, Yhdysvalloissa.[1] Jaqueline Sanders julkaisi ensimmäisenä itsenäisten tutkimustensa tulokset nimellä "Panic in Kentucky" tammikuussa 1956 Saucerian Review - lehdessä. Sisältö vastasi laajalti poliisin raporttia.[2] Tapaus on yksi Hynekin ufoluokituksen III lajin lähituntumien tyyppiesimerkeistä.[3]

Tapauksen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olentojen tutkimuksen kohteeksi joutuneessa talossa oli 11 asukasta, kolme lasta ja kahdeksan aikuista. He olivat samalla tapauksen ainoat todistajat.[2] Teini-ikäinen poika Bill-Ray Sutton oli mennyt ulos juodakseen vettä kaivosta. Palatessaan hän kertoi nähneensä lentävän kohteen talon takana. Muut eivät juuri kiinnittäneet asiaan huomiota arvellen sen olleen ehkä tähdenlento.[2] Bill-Raylle myös naureskeltiin.[4]

Ensimmäinen olento havaittiin noin tuntia myöhemmin. Asukkaat huomasivat talon koiran haukkuvan raivokkaasti.[4] Aluksi olento näyttäytyi outona hohteena [2] mutta hahmottui "pikkumieheksi" joka lähestyi hitaasti kädet ylhäällä takaovelle menneitä kahta miestä. He ampuivat olentoa joka kierähti ja katosi pimeyteen. Samankaltainen olento näyttäytyi ikkunassa, ja jälleen sitä kohti ammuttiin. Miehet päättivät mennä ulos, ja havaitsivat olennon talon katolla. Toinen olento nähtiin puussa ja molempia ammuttiin. Puussa oleva olento leijaili alas. Olentoihin osui kolmasti mutta osumilla ei ollut näkyvää vaikutusta. Taylor Sutton kertoi 22. kaliperisen luodin kimmonneen pois. Osuman ääntä kuvailtiin "peltiämpäriin ampumiseksi"[4] Lopulta ampuminen todettiin hyödyttömäksi.

Sopivan tilaisuuden tultua talon asukkaat ryntäsivät autolleen ja pakenivat hakemaan poliiseja. Se oli turhaa, sillä poliisit eivät nähneet yhtään olentoa.[1] Poliisit panivat merkille Suttonien pelkotilan ja myös sen, että Suttonit eivät olleet alkoholin vaikutuksen alaisena.[2] Tutkijat etsivät johtolankoja, mutta ainoat merkit kahakasta olivat laukausten jäljet.[1] Poliisit palasivat seuraavana päivänä tekemään tarkempia tutkimuksia. Tällöin varmistui ettei alkoholia oltu nautittu.

He löysivät ladon takana olevalta niityltä halkaisijaltaan 15. metrin palaneen kehän, jolle ei löytynyt selitystä.[5] He eivät voineet toisaalta varmistaa aluksen laskeutumista.[2] Eräs paikalle hälytetyistä poliiseista kuvaili erikoisia "meteoreja" jotka tulivat Suttonin maatilan suunnalta. Hän ja mukana ollut vaimo kertoivat kahden niistä menneen auton ylitse pitäen kovaa, suhisevaa ääntä.[2]

Haastatteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teknikko Bud Ledwith suoritti perheelle laajoja haastatteluja jo seuraavana päivänä. Kuvaukset olentojen ulkonäöstä olivat muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta yhtäpitäviä. Erilliset perheenjäsenten haastattelut antoivat yhtenäisen kuvauksen tapahtumien kulusta, mikä huijausta ajatellen olisi vaatinut sopimista. Miehet eivät olleet paikalla Ledwithin saapuessa, mikä edelleen olisi vaikeuttanut kertomusten yhtenäistämistä.[4]

Olentoja kuvailtiin 1,2 metriä korkeiksi humanoideiksi. Olentojen pään kerrottiin olleen suhteettoman suuri niiden heiveröiseen vartaloon verrattuna. Niiden silmät olivat myös kookkaat.[1] Olennot lähestyivät aina talon pimeimmältä puolelta, joten silmät saattoivat olla hyvin herkät. Suttonit kuvailivat vaatetusta "nikkelipäällysteiseksi"[2]. Pitkät ja kapeat käsivarret ulottuivat melkein maahan, kun olento seisoi suorassa.

Tapauksen tultua laajemmin tunnetuksi Suttonit saivat osakseen pahansuopaa julkisuutta ja he kieltäytyivät yhteistyöstä tutkijoiden kanssa. Isabel Davis kävi onnistuneesti tilalla vuotta myöhemmin ja hänen haastattelunsa vastasivat Ledwithin saamia tietoja.[4] Davis painotti Suttonien halua pitää kiinni kertomuksestaan vaikka se olisi ollut "vastoin tervettä itsesuojeluvaistoa."[4] Heillä ei myöskään ollut televisiota, radiota tai kirjallisuutta eikä siten todennäköisesti tietoa vastaavista havainnoista.[4]

Mahdollinen selitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun muassa ranskalainen ufologi Renaud Leclet ja paranormaalien ilmiöiden skeptinen tutkija Joe Nickell ovat esittäneet, että kyseessä saattoi olla amerikanhuuhkaja-pariskunta. Amerikanhuuhkajat ovat suuria lintuja ja puolustavat usein pesiään aggressiivisesti. Alueella tapahtui tuohon aikaan tähdenlentoja, ja suuri meteori saattaisi selittää kirkkaan valon taivaalla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Joe Nickell: Siege of ‘Little Green Men’ - The 1955 Kelly, Kentucky, Incident Skeptical Inquirer. Committee for Skeptical Inquiry. Viitattu 19.8.2008. (linkki alla)
  • Jacques Vallée : Anatomy of a phenomenon - Unidentified Objects in space, a scientific appraisal 1966 ISBN 0-8092-9888-0 (alkuperäinen)
  • J.Allen Hynek : Ufot toden rajamailla WSOY 1973 ISBN 951-0-05638-3
  • Reijo Sjögren : Mies toisesta maailmasta ja muita Ufo-ilmiöitä Otava 1972 Tilno 5092

Viitteet

  1. a b c d e Joe Nickell: Siege of ‘Little Green Men’ - The 1955 Kelly, Kentucky, Incident Skeptical Inquirer. Committee for Skeptical Inquiry. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Anatomy of a phenomenon s. 173-176
  3. Hynek s.252
  4. a b c d e f g Ufot toden rajamailla s.161-164
  5. Sjögren s.31

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]