Kaupang

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaupangin sijaintipaikka nykyisin

Kaupang oli Oslonvuonon länsirannalla nykyisen Larvikin kunnan alueella noin vuosina 780–950 sijainnut kaupunki ja kauppapaikka. Varhaisina viikinkiaikoina lähistöllä sijaitsi palvontapaikka (Skiringssal).[1][2]

Kaupungin nimi on peräisin muinaisnorjan sanasta “Kaupangr”, kauppapaikka tai kaupunki. Kaupangia voidaan pitää Norjan vanhimpana kaupunkina. Se oli selvästi pienempi kuin esimerkiksi Birka ja Hedeby, mutta kuitenkin tärkeä kauppapaikka norjalaisille ja tanskalaisille viikingeille, jotka kävivät kauppaa ja tekivät ryöstöretkiä Länsi-Euroopassa ja Britteinsaarilla.[1] Vuosien 2000–2002 arkeologiset tutkimukset ovat vahvistaneet, että Kaupang on ollut tyypillinen viikinkiaikainen kaupunki, jossa asutus oli jaettu tontteihin. Kaupangin kukoistuskausi oli suunnilleen 700- 850 jaa.[2]

Kaupangin perustamisesta ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä, mutta tutkimusten mukaan Vestfoldissa sijaitsi tärkeä valtakeskus ja markkinapaikka joskus 800-luvun alussa. Vestfold oli tuolloin Norjan vaurain alue, ja frankkien annaalit vuodelta 813 kertovat, että Tanskan kuninkaat yrittivät saada alueen hallintaansa. On oletettu, että kuningas Godfred olisi perustanut Kaupangin varmistaakseen Tanskan vaikutusvallan alueella.[1]

Aiemmin oletettiin, että Kaupangissa ei ollut pysyvää asutusta, vaan se olisi ollut vain kausittainen markkinapaikka. Norjalaisen arkeologi Dagfinn Skren arkeologiset tutkimukset vuosina 2000–2007 ovat kuitenkin osoittaneet, että Kaupangissa asuttiin ympäri vuoden. Tutkimusten perusteella Kaupangissa ei ollut suojavarustuksia, toisin kuin Birkassa ja Hedebyssä. Kaupangissa asui pääasiassa kauppiaita, mutta alueen haudoista on löydetty myös maanviljelijöiden käyttämiä työkaluja. Kaivausten perusteella Kaupangissa oli lisäksi paikallista käsityötuotantoa, ja Kaupangissa myös sulatettiin hopeaa ja muita materiaaleja jälleenmyyntiä ja vientiä varten.[1]

Kaupang oli suurimmillaan noin vuonna 875, jolloin siellä on ollut 400–1000 asukasta. Suurin osa sukuhaudoista on peräisin vuosilta 840–940. Paikalta on löytynyt myös jäänteitä polttohautauksista sekä haudattuja veneitä. Haudoista on löytynyt esineitä, jotka todistavat vilkkaasta kaupankäynnistä ja tiiviistä yhteyksistä muihin keskuksiin. Monet esineet ovat peräisin Länsi-Euroopasta ja Britteinsaarilta, mutta myös Tanskassa valmistettua keramiikkaa sekä viiniruukkuja Reinin alueelta on löytynyt. Lisäksi on löydetty jäänteitä vendien hunajasta, hiomakivistä eri puolilta Norjaa, frankkien ja anglosaksien valmistamia esineitä ja vaatteita sekä irlantilaisia koruja. Kaupangilla oli myös yhteyksiä viikinkien arktisten alueiden kauppiaisiin, mistä todistavat kaivauksissa löytyneet mursun syöksyhampaat. Lisäksi on löydetty kolikoita eri puolilta maailmaa.[1]

Kaupang alkoi Birkan ja Hedebyn tavoin menettää merkitystään, kun lähistölle nousi uusia asutuskeskuksia. 900-luvulta peräisin olevia löytöjä on hyvin vähän, mikä viitaa siihen, että paikka hylättiin vähitellen. Eräät tutkijat olettavat, että lähistöllä sijainneet Tønsberg ja Skien syrjäyttivät Kaupangin kauppapaikkana.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f James Blake Wiener: Kaupang World History Encyclopedia. Viitattu 1.11.2022. (englanniksi)
  2. a b Solberg, Bergljot: Kaupang Store norske leksikon. Viitattu 1.11.2022. (norjaksi)