Kaukotaittoisuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ylhäällä kuva valon taittumisesta kaukotaitteisessa silmässä ja alhaalla kuva kaukotaitteisuuden korjaavan linssin läpi kulkevasta valosta.

Kaukotaittoisuus eli kaukonäköisyys eli hyperopia on taittovika, jossa silmämunaan tuleva kuva taittuu verkkokalvon taakse, eikä verkkokalvolle, kuten terveessä silmässä. [1] Kaukotaitteisuudesta kärsivät näkevät lähelle huonosti, mutta kauas hyvin.[2]. Tällöin silmämuna on hieman litistynyt, eli mykiön ja verkkokalvon välimatka on liian pieni. Taipumus kaukonäköisyyteen on usein geneettinen erityisesti merkittävästä kaukotaittoisuudesta kärsivillä. [3] Lähinäkö heikkenee myös Ikääntymisen myötä 40-45 -vuoden iästä alkaen ja tästä ilmiöstä käytetään nimitystä ikänäkö.

Kaukotaittoisuutta voidaan korjata kuperilla linsseillä eli käyttämällä pluslaseja, piilolinssien avulla tai kaukonäköleikkauksella. Oikea menetelmä riippuu silmän rakenteesta, taittovian suuruudesta ja omista mieltymyksistä. [1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 180. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  2. Farsightedness (Hyperopia) Cataract & Laser Institute. (englanniksi)
  3. Genetic Cause For Farsightedness Discovered Bio Medicine. (englanniksi)