Ikänäkö
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Ikänäkö | |
|---|---|
 |
|
| Luokitus | |
| ICD-10 | H52.4 |
| ICD-9 | 367.4 |
| MedlinePlus | 001026 |
| Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Ikänäkö eli presbyopia tarkoittaa useimmille noin 45–50 vuoden iässä kehittyvää lähelle näkemisen vaikeutumista. Lyhyesti sanottuna se ilmenee niin, että kyky tarkentaa katse lähietäisyydelle heikkenee, ja lähelle ja kauas katsottaessa tarvitaan eri linssivahvuudet silmälaseille.
Fysiologinen perusta ikänäölle on silmien mykiön asteittainen jäykistyminen iän myötä, jolloin mykiö ei enää pysty tarkentumaan lähellä oleviin kohteisiin. Mykiön lisäksi myös sitä ympäröivän kapselipussin joustavuus vähenee, ja sädelihaksen toiminnan viive vaikeuttaa pienellä painetun tekstin näkemistä. Normaalisti näkevillä ja kaukotaitteisilla ikänäkö ilmeneekin siten, että luettaessa pienellä painettua tekstiä sitä pitää lukea yhä kauempaa, kunnes "kädet eivät enää riitä".
Ikänäkö kehittyy yleensä noin 45 ikävuoden jälkeen, ja silmälasien linssejä on vahvennettava säännöllisesti, kunnes ikänäkö vakiintuu suunnilleen 60–65 vuoden iässä. Ikänäkö korjataan silmälaseilla tai leikkauksella.[1][2] Ikänäköä ilmenee myös likinäköisillä, joilla se korjataan pienentämällä linssien miinusta, jolloin likinäköinen tarvitsee kahdet lasit: lukulasit pienemmällä miinuksella ja normaalit miinuslasit tai vaihtoehtoisesti moniteholinsseillä varustetut lasit. Laseissa voi myös olla toinen linssi lähinäköä ja toinen kauas katsomista varten. Likinäköisillä lähinäkö voi myös parantua niin, ettei lukulaseja tarvita lainkaan.
Ikänäköä korjataan eri menetelmin [3] ja myös leikkauksella joko niin kutsutulla monovisiomenetelmällä tai linssileikkauksella.
Ikänäköä korjaavia linssileikkauksia on tehty 2000-luvulta lähtien. Ikänäköleikkauksen kanssa samankaltaisella tekniikalla tehtävä kaihileikkaus on yleisin kirurginen toimenpide Suomessa, ja niitä tehdään koko maailmassa noin 14 miljoonaa vuodessa. Ensimmäinen kaihileikkaus tehtiin Suomessa vuonna 1950, ja tekomykiötekniikkaan perustuvat harmaakaihileikkaukset yleistyvät 1980-luvulla.[4]
RLE-linssileikkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
RLE-linssileikkaus (RLE = Refractive Lens Exchange) on ikänäön korjamiseen käytettävä leikkausmenetelmä, jossa silmän mykiö korvataan keinotekoisella linssillä. Leikkausmenetelmä on samanlainen kuin harmaakaihileikkauksessa, mutta 0-linssin sijaan silmään asennetaan taittovirheen mukainen linssi yksilöllisillä vahvuuksilla. Toisin kun laser-leikkauksissa, linssinvaihtoleikkauksen jälkeen hoitotulos on pysyvä, eikä myöskään harmaakaihi pääse kehittymään.[5]
Ikänäön korjaamiseen käytettävässä linssileikkausmenetelmässä linssinvaihdon jälkeen harmaakaihia ei pääse enää kehittymään. Tavallinen harmaakaihileikkaus eroaa linssileikkauksesta siinä, että linssi korjaa sekä lähi- että kaukonäön. Käytettävä linssi valitaan yksiköllisesti taittovirheestä ja korjaustarpeesta riippuen. Paitsi ikänäköä, uudella linssillä voidaan myös korjata muita mahdollisia taittovirheitä sekä hajataitteisuutta. Linssileikkaus voidaan tehdä myös niin sanottua yksiteholinssiä käyttäen. Linssileikkauksesta käytetään tällöin nimitystä RLE Monofokal, jolloin lukulaseja tarvitaan leikkauksen jälkeen. Moniteholinsseillä tehtävässä silmäleikkauksessa, RLE Multifokal, pyritään silmälasittomuuteen.
Monovisio-menetelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monovisio-menetelmästä puhutaan silloin, kun ikänäkö korjataan siten, että toinen silmä saadaan näkemään tarkasti kauas ja toinen lähelle. Tällöin näkö korjataan tai silmät leikataan siten, että toinen silmä on likitaittoinen (myooppinen) ja toinen normaali (emmetrooppinen) eli näkee tarkasti lähelle ja kauas ilman silmälaseja (vahvuus 0). Joillekin tämä ratkaisu sopii ongelmitta, mutta toisista tuntuu, että silmät eivät osaa tehdä yhteistyötä. Silmien yhteispelin ongelmia ilmenee todennäköisemmin silloin, kun silmien taittoero on suuri. Siksi monovisiomenetelmässä ”lähinäkösilmän” näkökyky korjataan vain harvoin 40 cm:n etäisyyteen asti (vastaa -2,5 dioptrian likitaittoisuutta). Lähisilmän likitaittoisuudeksi valitaan usein -1,5 – -0,75, jolloin tarkan näön alue on noin 60/70 cm – 1 m. Käytännössä monet pystyvät näkemään myös tätä lähemmäksi.
Monovisiomenetelmä on käytössä laserleikkauksissa ja laitettaessa silmänsisäisiä IOL-linssejä (IOL= Intra Ocular Lenses). Ennakkotutkimuksessa näitä menetelmiä verrataan muihin menetelmiin kuten RLE-linssileikkausmenetelmään silmänsisäisiä moniteholinssejä käyttäen. Monovisiolaserleikkaus on yleensä hyvä menetelmä ikänäön varhaisvaiheessa (n. 38–44-vuotiaille). Tässä vaiheessa silmät pystyvät vielä tarkentumaan lähelle, mutta ongelmia on odotettavissa pian, jos silmät leikataan niin, että kummallakin silmällä näkee kauas täydellisesti. Menetelmä soveltuu myös ikääntyneille potilaille RLE Monovisio -menetelmän vaihtoehdoksi.
Monovisiolinssiä suositellaan monesti silloin, kun ei ole varmaa, sopeutuuko potilas moniteholinssin haittoihin, mutta hän haluaa silti vähentää riippuvuuttaan silmälaseista lähelle katsottaessa enemmän kuin mitä pelkkä etäisyyden korjaaminen antaisi ja jos potilaan arvioidaan pystyvän sopeutumaan silmien taittoeroon. Tämä testataan usein piilolinsseillä ennen leikkausta.
PresbyLASIK-menetelmä SUPRACOR[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
PresbyLASIK-menetelmä SUPRACOR on laserleikkausmenetelmä, jonka avulla ikänäköä hoidetaan tekemällä sarveiskalvosta monitehoinen. Menetelmällä korjataan sekä lähi- että kaukonäköä. PresbyLASIK on (FS-)LASIK-leikkaus, jossa sarveiskalvo muotoillaan monitehoiseksi siten, että sen eri alueet kaareutuvat eri tavoin ja taittavat valoa eri vahvuuksilla. Yleensä siirrytään sarveiskalvon keskellä olevalta lähinäköalueelta asteittain kaukonäköä varten muotoilluille reuna-alueille. Kyseessä on kompromissiratkaisu, jonka avulla saadaan toimiva näkökyky sekä lähelle että kauas, mutta näön laatu saattaa heikentyä. Haittavaikutuksia voi olla myös heikentynyt kontrastinäkö, huonontunut pimeänäkö tai heikentynyt näöntarkkuus.
Crystalens[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Crystalens eli "mukautuva" silmänsisäinen linssi on Bausch & Lombin silmänsisäinen linssi, jonka pitäisi siirtyä silmässä niin, että sen taittovahvuus mukautuu lähinäköön henkilön katsoessa lähelle. Periaatteena on, että linssin siirtyminen silmän sisällä 1 mm:n eteenpäin vaikuttaa lähinäköön noin 1 dioptrian verran. Linssin siirtyminen tapahtuu, kun sen ympärillä olevat sädelihakset supistuvat silmän yrittäessä nähdä lähelle. Valitettavasti silmän liike on osoittautunut vaikeaksi ennustaa, eikä menetelmällä ole saatu yhtä hyviä tuloksia kuin esimerkiksi kolmiteholinssillä.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ikänäkö Terveyskirjasto.fi
- ↑ Ikänäkö Tohtori.fi
- ↑ Ikänäön kirurgiset hoitomenetelmät potilaanlaakarilehti.fi.
- ↑ http://suomensilmahoitajat-fi-bin.directo.fi/@Bin/6798cf19eb68566c1bd0b88edd6131ea/1418219850/application/pdf/144833/seppo_pajari%202010.pdf[vanhentunut linkki]
- ↑ http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/10/16/ikanaosta-eroon-linssinvaihdolla