Katjuša
Wikipedia
Katjuša (ven. Катюша, eli Pikku-Katja) tai Stalinin urut (saks. Stalinorgel) oli alun perin Puna-armeijan toisen maailmansodan aikaisten raketinheittimien BM-8, BM-13, BM-31 -nimitys (virallisesti ven. Боевая машина, Bojevaja mašina). Katjuša oli eräs suosittu sota-ajan laulu Neuvostoliitossa ja oli myös tulusten nimitys.
Myöhemmin samaa nimeä on käytetty myös toisen maailmansodan jälkeisistä raketinheittimistä BM-14, BM-21, BM-24, BM-25, BM-27 ja BM-30 ja niiden eri maissa valmistetuista kopioista. Katjuša-raketteja yksittäin ammuttuna on käyttänyt muun muassa Hizbollah-järjestö iskuissa Israelia vastaan.
[muokkaa] Katjušat toisessa maailmansodassa
Katjušoja käytettiin ensimmäistä kertaa saksalaisia joukkoja vastaan 14. heinäkuuta 1941 Oršassa Valko-Venäjällä, ja sodan loppuun mennessä niitä oli valmistettu yli 1800 kappaletta.
Katjušat koostuivat rinnakkaisista kiskoista, joihin raketit asennettiin, ja telineestä, joilla kiskot saatiin kallistettua laukaisuasentoon. Näiden tärkein ominaisuus oli kuitenkin yksinkertaisuus. Raketinheitin voitiin kiinnittää monenlaisiin alustoihin kuten (yleisimmin) kuorma-autoon, panssarivaunuun tai jopa traktoriin. Yhdessä raketinheittimessä oli 14–48 kiskoa. BM-13:ssa käytettiin 180 cm pitkiä, 42 kg painavia, halkaisijaltaan 13,2 cm leveitä raketteja, joiden kantomatka oli noin 5,4 km. Katjušat eivät olleet erityisen tarkkoja, mutta olivat suurina määrinä käytettäessä hyvin tehokkaita aluepommituksessa ja aiheuttivat vihollisten joukoissa pelkoreaktioita.
Puna-armeijan tykistö ei arvostanut Katjuša-raketinheitintä ennen saksalaisten maahantunkeutumista, koska yhden yhteislaukauksen valmistelu vei aikaa 50 minuuttia, kun esim. haupitsilla pystyi samassa ajassa ampumaan 150 kranaattia.
