Karjalaiset liuskealueet
Karjalaiset liuskealueet ovat 2500-1900 miljoonaa vuotta sitten syntyneiden poimuvuorten myötä muodostuneista metamorfoituneista kivistä koostuvia kallioalueita. Noin 2450 miljoonaa vuotta sitten kallioperään syntyi repeämä, jolloin maan kuoresta purkautui kivisulaa. Tämän jälkeen 2100 miljoonaa vuotta sitten alueella oli Valtameri, jonka rannikolle kerääntyi hiekkaa, soraa ja savea. Karjalaiset liuskealueet sisältävät metemorfoituneita vulkaniitteja ja sedimenttikiviä. Näitä alueita on Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla.[1]
Liuskealueiden muodostumisessa oli neljä vaihetta. Ensin oli kaksi plastista vaihetta ja myöhemmin kaksi hauraampien muodostumien vaihetta. Ensin kallioperä poimuttui ylityöntövoiman työntäessä kohti koillista. Toisessa vaiheessa poimutusta tapahtui entistä pystysuorempaan suuntaan. Kolmannessa vaiheessa tapahtui kallioon kohdistunutta vääntöä pohjois-eteläsuunnassa ja neljännessä vaiheessa vääntöä tapahtui lounaasta koilliseen ja luoteesta kaakkoon.
Karjalaisten liuskealueiden aluieta on vähintäänkin neljä. Sumi-Sariolassa on Sumin laavaa ja Sariolan maasälpä ja graniittimuodostumat. Lisäksi on Kainuun sarja ja Jatuli, jotka molemmat sisältävät hiekkakvartseja. Lisäksi on Kalevan alue, joka joskus jaetaan Ala- ja Ylä-kalevaan. Ala-Kalevassa on monenlaisia koglomeraatteja, kiille- ja mustaliuskeita sekä rautaesiintymiä. Ylä-Kaleva koostuu metagrauvakoista ja fylliiteistä.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mikko Turunen: Suomen kallioperä geologia.fi. 25.4.2018. Viitattu 18.11.2022.
- ↑ Kauko Laajoki: Mantereen ikivanha kivipeite Karjalaiset liuskealueet. Viitattu 18.11.2022.