Kansalaistiede

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kansalaistiede (engl. citizen science) on tieteellistä tutkimusta, jonka tavalliset ihmiset osittain tai kokonaan toteuttavat. Tavalliset ihmiset voivat auttaa tutkimuksen tekemisessä monella tavalla. He voivat esimerkiksi kerätä, luokitella tai analysoida tutkimukseen tarvittavaa dataa. Vastuullisessa kansalaistieteessä tärkeää on, että ihmiset eivät ole tutkimuksen kohteita, vaan sen tekijöitä.[1] Tutkimukseen osallistuakseen ei tarvitse olla koulutettu tutkija. Kansalaistieteestä voidaan käyttää myös nimityksiä osallistava tiede, joukkoistettu tiede tai kansalaishavainnointi.

Kansalaistiedettä on tehty esimerkiksi tähtitieteen tai biologian alalla tiedon keräämisessä[2], ja sitä hyödynnetään erityisesti ympäristön tutkimuksessa. Esimerkiksi hyönteistutkimuksessa kansalaistieteellä on merkittävä asema.[3] Suosittuja kansalaistiedeverkkosivustoja ovat iNaturalist ja Zooniverse. Suomessa kansalaistieteen tekoon kannustavat muun muassa Lajitietokeskus[4] ja Suomen ympäristökeskus[5]. Kansalaistutkimusta tehdään myös ihmistieteissä.

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaistieteen englanninkielinen vastine ”citizen science” pääsi sanakirjaan vuonna 2014. Oxford English Dictionaryssa kansalaistiede määritellään ”tieteelliseksi työksi, jota tavalliset kansalaiset toteuttavat yleensä ammattitutkijoiden tai tieteellisten instituutioiden kanssa yhteistyössä tai heidän alaisuudessaan”.[6]

Euroopan unionin vihreässä kirjassa kansalaistieteen määritelmä viittaa ”tavallisen ihmisen osallistumiseen tieteelliseen tutkimukseen, jolloin ihmiset aktiivisesti antavat panoksensa tieteelle joko henkisen pääoman kautta tai muiden työkalujensa tai resurssiensa kautta”.[7]

Kansalaistieteen määritelmästä ei kuitenkaan ole täyttä yksimielisyyttä. Kansalaistiede-käsitteen ovat lanseeranneet 1990-luvun puolivälissä toisistaan tietämättä yhdysvaltalainen ornitologi Rick Bonney sekä brittiläinen tieteensosiologi Alan Irwin.[8][9][10] Bonneyn lähtökohtana on perinteinen luontoharrastajien tekemä tiedettä avustava työ lintu- tai muiden luontohavaintojen kokoajina. Irwin tarkoittaa kansalaistieteellä ”tiedettä, joka auttaa kansalaisia heidän omissa tarpeissaan ja huolissaan” ja joka on ”kansalaisten itsensä kehittämää ja käyttämää”.[10] Kansalaistiede voidaankin ajatella erilaisten lähestymistapojen jatkumona, jonka toisessa päässä ovat ammattitutkijoiden vetämät hankkeet joihin kansalaiset osallistuvat aineiston kerääjinä ja jatkumon toisessa päässä kansalaisten itsensä alulle panemat tutkimushankkeet, joilla on esimerkiksi tarkoitus vaikuttaa johonkin ympäristössä havaittuun ongelmaan.[11] Kansalaiset saattavat osallistua myös tutkimusmenetelmien kehittämiseen.

Ihmistieteissä on Suomessa esimerkiksi Briitta Koskiahon johdolla tutkittu vanhojen ihmisten kokemuksia digitaalisista palveluista Ihan pihalla -hankkeessa.[12]

Kansalaistieteelle on asetettu monenlaisia odotuksia. Sen eduiksi on mainittu ainakin 1) tutkimusaineiston kertyminen, 2) kansalaisten tieteenlukutaidon kehittyminen, 3) yhteisön valmiuksien lisääminen ympäristönsuojeluun, 4) tasa-arvoisen suhteen muodostuminen tutkijoiden ja kansalaisten välille, 5) tiedon aukkojen paikkaaminen ja virallisten tulkintojen haastaminen, 6) muutosten aikaansaaminen politiikassa, sekä 7) saastuttajien kiinni saaminen.[13]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaistiede on melko uusi käsite, mutta sitä on tosiasiallisesti harjoitettu kauan. Suomessa hydrologiset seurannat ovat jo 1900-luvun alkupuolella perustuneet vapaaehtoisten havaitsijoiden työhön.[14] Riistantutkimuksessa on seurattu riistalajien runsauden muutoksia vapaaehtoisten havainnoijien avustuksella vuodesta 1945.[15] Aina 1800-luvun lopulta periytyvän luonnon harrastamisen ja ammattitutkimuksen välille on muodostunut työnjako tieteellisen työn ammattimaistumisen myötä ja harrastajat tuottavat runsaasti havaintotietoa tutkimukseen.[16]

Instituutiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaistiedettä edistämään on perustettu tieteelliset seurat Pohjois-Amerikassa (Citizen Science Association CSA) vuonna 2012[17], Euroopassa (European Citizen Science Association ECSA) vuonna 2013[18] ja Australiassa (Australian Citizen Science Association ACSA) vuonna 2014[19]. Seurat järjestävät kansalaistieteen konferensseja kahden vuoden välein. Kansalaistieteen julkaisukanavaksi on perustettu tieteellinen lehti Citizen Science: Theory and Practice vuonna 2014.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Vastuullinen kansalaistiede Vastuullinen tiede. 15.3.2018. Viitattu 17.1.2020.
  2. ↑ Avoin tiede:kansalaistiede – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 17.1.2020.
  3. ↑ Minna Santaoja: Insect Affects: A Study on the Motivations of Amateur Entomologists and Implications for Citizen Science. Science & Technology Studies, 30.9.2021. doi:10.23987/sts.107703. ISSN 2243-4690. Artikkelin verkkoversio. en
  4. ↑ Suomen Lajitietokeskus laji.fi. Viitattu 17.1.2020.
  5. ↑ Kansalaishavainnot > Kansalaishavainnot www.ymparisto.fi. Viitattu 17.1.2020.
  6. ↑ http://www.oed.com/view/Entry/33513?redirectedFrom=citizen+science#eid316619123
  7. ↑ http://www.socientize.eu/sites/default/files/Green%20Paper%20on%20Citizen%20Science%202013.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Hauke Riesch, Clive Potter: Citizen science as seen by scientists: Methodological, epistemological and ethical dimensions. Public Understanding of Science, 2014-01, nro 1, s. 107–120. doi:10.1177/0963662513497324. ISSN 0963-6625. Artikkelin verkkoversio. en
  9. ↑ Bonney, Rick: Citizen science: A lab tradition. Living Bird 15(4): 7–15., 1996.
  10. ↑ a b Irwin, Alan, 1955-: Citizen science : a study of people, expertise, and sustainable development. London: Routledge, 1995. 276791723. ISBN 0-203-20239-2, 978-0-203-20239-5, 0-203-20239-2, 978-0-415-11548-3, 0-415-11548-5, 978-0-415-13010-3, 0-415-13010-7, 0-203-28860-2, 978-0-203-28860-3, 1-280-32564-X, 978-1-280-32564-9, 1-134-79258-1, 978-1-134-79258-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.1.2020).
  11. ↑ Dick Kasperowski, Thomas Hillman: The epistemic culture in an online citizen science project: Programs, antiprograms and epistemic subjects. Social Studies of Science, 23.5.2018, 48. vsk, nro 4, s. 564–588. PubMed:29792116. doi:10.1177/0306312718778806. ISSN 0306-3127. Artikkelin verkkoversio.
  12. ↑ https://www.soste.fi/ihan-pihalla/
  13. ↑ Aya H. Kimura, Abby Kinchy: Citizen Science: Probing the Virtues and Contexts of Participatory Research. Engaging Science, Technology, and Society, 4.12.2016, 2. vsk, s. 331–361. doi:10.17351/ests2016.99. ISSN 2413-8053. Artikkelin verkkoversio. en
  14. ↑ Kuusisto, Esko.: Veden kierto, hydrologinen palvelu Suomessa 1908-2008 = The water cycle, hydrological service in Finland 1908-2008. {S.l.]: Suomen ympäristökeskus, [2008]. 298695270. ISBN 978-952-11-3128-8, 952-11-3128-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.1.2020).
  15. ↑ Mitä on kolmiolaskenta Riistakolmiot.fi. Viitattu 16.1.2020.
  16. ↑ Minna Santaoja: Rakkaudesta luontoon. Luontoharrastajat luonnonsuojelun toimijoina. Tampere University Press, 2013. ISBN 978-951-44-9216-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.1.2020). fi
  17. ↑ Citizen Science: partnering the public and professional scientists. Citizen Science Association. Arkistoitu 22.6.2019. Viitattu 16.1.2020. (englanniksi)
  18. ↑ European Citizen Science Association (ECSA) European Citizen Science Association (ECSA). Viitattu 16.1.2020.
  19. ↑ Australian Citizen Science Association – Citizen science is redefining how we do science citizenscience.org.au. Viitattu 16.1.2020. (englanniksi)
  20. ↑ Citizen Science: Theory and Practice theoryandpractice.citizenscienceassociation.org. Viitattu 16.1.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kansalaistiede.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kansalaistiede&oldid=22123786”