Kaiserliche Werft Wilhelmshaven
| Kaiserliche Werft Wilhelmshaven | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1871 |
| Lakkautettu | 1918 |
| Kotipaikka | Wilhelmshaven |
| Toiminta-alue | laivanrakennus |
| Tuotteet | sotalaivat, sukellusveneet |
| Kotisivu | {{URL|example.com|optional display text}} |
Kaiserliche Werft Wilhelmshaven oli saksalainen Wilhelmshavenissa sijainnut laivanrakennusyhtiö, joka perustettiin vuonna 1871 ja lakkautettiin vuonna 1918. Kaiserliche Werft Danzigin ja Kaiserliche Werft Kielin kanssa se oli kolmas ainoastaan Preussin ja myöhemmin Saksan keisarikunnan laivastolle sotalaivojen valmistukseen keskittynyt telakka. Ensimmäisen maailmansodan päättyessä kaikki kolme telakkaa suljettiin, mutta Wilhelmshaven avattiin uudelleen vuonna 1919 aluksi nimellä Reichsmarinewerft ja vuoden 1935 jälkeen nimellä Kriegsmarinewerft Wilhelmshaven
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtiön edeltäjä perustettiin vuonna 1853 Oldenburgin suurherttuakunnan ja Preussin kuningaskunnan välisellä sopimuksella Jade-joen suistoon. Sopimuksen tavoitteena oli suojata Oldenburgin kauppalaivastoa Preussin laivastolla ja toisaalta laajentaa Preussin vaikutusvaltaa Saksan länsiosiin. Jaden sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen noin 3,10 neliökilometriä Oldenburgin aluetta Jaden suistosta siirtyi Preussin hallintaan.
Laivastotukikohta oli Preussin laivastolle aluksi ainoastaan arsenaali, varastoja ja korjaustelakka. Tarvittavat satama, telakka ja työpajat valmistuivat vasta myöhemmin. Preussin voitettua Itävallan vuoden 1866 sodassa perustettiin Pohjois-Saksan liitto ja alue siirtyi Preussilta liiton hallintaan.
Preussin kuningas Wilhelm I avasi telakan virallisesti 1869 ja se tunnettiin aluksi kuninkaallisena telakkana, mutta se sai nimen Marinewerft des Norddeutschen Bundes. Saksan keisarikunnaksi julistamisen jälkeen vuonna 1871 telakka sai lopullisen nimensä Kaiserliche Werft Wilhelmshaven.
Laivaston laajentamistarpeet pakottivat telakan laajentamiseen. Wilhelm II ja hänen merivoimiensa komentaja amiraali von Tirpitz laajnesivat telakkaa, josta tuli nopeasti suurin ja merkittävin kolmesta keisarillisesta telakasta. Vuonna 1880 telakalla työskenteli 3 000 henkeä ja viimeisenä toimintavuonna 1918 21 000.
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä telakka suljettiin, kunnes se avattiin uudelleen nimellä Reichsmarinewerft Wilhelmshaven ja edelleen vuodesta 1935 alkaen Kriegsmarinewerft Wilhelmshaven
