Kaderin lelutehtaan tulipalo
| Kaderin lelutehtaan tulipalo | |
|---|---|
| Päivämäärä | 10. toukokuuta 1993 |
| Kellonaika | 16.00 |
| Tapahtumapaikka | Kaderin lelutehdas, Sam Phran, Nakhon Pathom, Thaimaa |
| Syy | tuntematon |
| Kuolleita | 188 |
| Loukkaantuneita | 469 |
Kaderin lelutehtaan tulipalo tapahtui iltapäivällä 10. toukokuuta 1993, kun lähellä Bangkokin kaupungin rajaa Sam Phranin alueella Nakhon Pathomin provinssissa sijainneella Kader Industrialin pehmolelutehtaalla syttyi tulipalo. Palossa kuoli 188 työntekijää ja 469 loukkaantui, joista yli 80 prosenttia vakavasti. Se on uhriluvulla mitattuna Thaimaan historian pahin tulipalo.
Tehdas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tehdas sijaitsi teollisuusalueella Sam Phranissa Nakhon Pathomin provinssissa lähellä Bangkokin kaupungin rajaa. Sen omisti Kader Industrial (Thailand) Company, joka oli hongkongilaisen Kader Companyn ja thaimaalaisen CP Groupin yhteistyöyritys. Tehdas valmisti pehmoleluja ja muovisia nukkeja lisenssillä useille tunnetuille lelumerkeille ja -kaupoille, kuten Hasbro, Toys ”R” Us, Fisher-Price ja Tyco.[1][2] Kader Industrial rekisteröitiin tammikuussa 1989, mutta sen toimilupa vedettiin pois 16. elokuuta 1989 sattuneen tulipalon jälkeen, joka tuhosi yhtiön uuden tehdasrakennuksen. Yhtiö sai jatkaa toimintaansa tehtaan jälleenrakentamisen jälkeen heinäkuussa 1990.[2]
Tehdasalueella oli useita rakennuksia. Itse tehdasrakennus oli viisiosainen. Sen kolme laitimmaista nelikerroksista rakennusta, rakennukset 1–3, oli yhdistetty toisesta päästä poikittaisella osalla E-kirjaimen muotoiseksi. Rakennus 4, niin ikään nelikerroksinen, oli yhdistetty siihen kävelysillalla toisessa kerroksessa. Rakennus 4 oli yhdistetty samanlaisella kävelysillalla kaksikerroksiseen rakennukseen, jossa sijaitsi toimistoja ja varastotiloja. Tehdasalueella oli lisäksi maalaamo, toimistorakennus, varastoja sekä pienempiä rakennelmia, kuten vesitorni.[3] Vuoden 1990 jälleenrakennuksen ja toukokuun 1993 palon välillä tehtaassa syttyi useita pienempiä tulipaloja. Toukokuun 1993 palon aikaan rakennus 3 oli vielä kunnostettavana saman vuoden helmikuussa sattuneen palon jäljiltä.[2]
Suuri osa tehtaan työntekijöistä oli naisia ja tyttöjä, jotkut heistä alaikäisiä, jotka olivat saaneet paikkansa käyttäen lainattuja henkilökortteja. Työskentelyolosuhteet tehtaalla olivat huonot. Vain pieni osa työntekijöistä oli lainsäädännöllisen määritelmän mukaan kokopäiväisessä työsuhteessa, mikä oikeutti laissa säädettyyn minimipalkkaan. Muut työntekijät olivat osa-aikaisia tai vuokratyövoimaa, joille minimipalkkaa ei laissa määritelty. Tehtaan esimiehet asettivat työntekijöille tuotantokiintiöitä, joiden alittaminen johti ansionmenetyksiin. Tilausten määräaikojen lähestyessä työntekijät saatettiin pakottaa ylitöihin keskiyöhön tai jopa seuraavaan aamuun asti.[1]
Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noin kello 16, päivävuoron lähestyessä loppuaan, lähellä rakennuksen 1 eteläpäätyä havaittiin pieni tulipalo alueella, jota käytettiin valmiiden tuotteiden pakkaamiseen ja varastointiin.[2] Rakennuksessa 1 oli tällöin yhteensä 1 146 työntekijää.[3] Vartijat palon lähellä yrittivät sammuttaa palonalkua siinä kuitenkaan onnistumatta, ja rakennus alkoi hiljalleen täyttyä savulla palon kasvaessa ja levitessä. Vartijat soittivat palokunnalle kello 16.21. Palohälytystä tehdasrakennuksessa ei tullut, mutta ylempien kerrosten työntekijät alkoivat huolestua nähdessään savua. Vartijat käskivät kuitenkin työntekijöitä pysymään työpisteillään kertoen, että kyseessä oli pieni palo, joka saataisiin pian hallintaan.[2]
Palon edelleen kasvaessa olosuhteet rakennuksessa muuttuivat kestämättömiksi, ja työntekijät alkoivat poistua rakennuksesta. Liekit estivät pian etelän puolisen portaikon käytön, joten kaikki yli 1 100 työntekijää rakennuksessa yrittivät poistua samasta, pohjoisen puolisesta portaikosta.[2] Poistumista vaikeuttivat ruuhkan lisäksi rakennuksen sammuneet valot ja hätäuloskäyntien edessä säilytetyt raaka-aineet. Ovia ja ikkunoita oli myös lukittu. Vaihtoehtojen puutteessa moni työntekijä hyppäsi kolmannesta tai neljännestä kerroksesta.[1][3]
Ensimmäinen paloauto saapui paikalle kello 16.40. Paloautoja saapui sekä Nakhon Pathomin että Bangkokin palolaitoksilta. Palomiesten saapuessa paikalle rakennus 1 oli jo ilmiliekeissä, ja sammutustöiden aloittamisesta huolimatta se sortui kello 17.14. Palo levisi myös rakennuksiin 2 ja 3, jotka niin ikään sortuivat kello 17.30 ja 18.05. Rakennusten 2 ja 3 palohälytinjärjestelmä oli kuitenkin toiminut, ja ne olivat sortumisensa aikaan tyhjiä. Muihin alueen rakennuksiin palo ei levinnyt.[2]
Alueen raivaamiseksi paikalle tuotiin kuusi suurta nosturia. Viimeiset uhrit löytyivät raunioista vasta muutaman päivän kuluttua.[2]
Syyt ja seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palossa kuoli 188 tehtaan työntekijää ja 469 loukkaantui, joista yli 80 prosenttia vakavasti.[3] Suurin osa ruumiista löytyi rakennuksen 1 pohjoispuolen portaikon raunioista. Moni oli kuollut jo ennen rakennuksen sortumista hengitettyään savua.[2]
Palon syttymissyyn selvittäminen oli rakennuksen 1 sortumisen vuoksi vaikeaa. Palon syttymispaikan lähellä oli suuri sähkötaulu, joten syttymissyyksi epäiltiin sähkövikaa. Myös tuhopolttoa ja savuketta pidettiin mahdollisina syttymissyinä.[2] Suureen uhrilukuun johtaneet syyt oli sen sijaan helppo todeta. Rakennuksessa oli suuri palokuorma, joka levitti paloa nopeasti alkusammutuksen epäonnistuttua. Toimimaton palohälytysjärjestelmä ja työntekijöitä takaisin työpisteilleen käskyttäneet vartijat viivästyttivät evakuoinnin alkua, eikä työntekijöitä ollut ohjeistettu toiminnasta tulipalon sattuessa. Hätäuloskäynnit oli sijoiteltu huonosti, niitä oli liian vähän ja ovia ja ikkunoita oli lukittu. Näiden tekijöiden yhdistelmä ei mahdollistanut kaikkien työntekijöiden turvallista poistumista ennen kuin rakennuksen palosuojaamaton teräsrunko petti palossa ja rakennus sortui.[3][2][1]
Kaderin lelutehtaan palo oli uhriluvulla mitattuna Thaimaan historian pahin, ja lisäksi se ohitti vuoden 1911 Triangle Shirtwaist Factoryn tulipalon 1900-luvun tuhoisimpana teollisuuspalona.[2][1] Palon vakavuus sai Thaimaan kansan vaatimaan toimia työntekijöiden aseman parantamiseksi. Kaderin tehtaan työntekijöille maksettiinkin maan historian suurimmat korvaukset, joskaan maksu ei tullut valtiolta vaan Kaderilta itseltään. Valtio kuitenkin laajensi työntekijöiden pääsyä valtion korvausrahastoon kattamaan kaikki yritykset, joilla oli töissä vähintään kymmenen ihmistä. Palon seurauksena laadittiin uusia rakennusmääräyksiä, päivitettiin paloturvallisuusstandardeja ottaen mallia Yhdysvaltain National Fire Protection Associationilta ja täydennettiin valtion työturvallisuuden sääntelyohjelmaa. Myös erillisen työturvallisuuslain laatimista vaadittiin, mutta sellaista ei lopulta saatu aikaiseksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Haines, Fiona: Globalization and Regulatory Character: Regulatory Reform after the Kader Toy Factory Fire, s. 1–4. Ashgate Publishing, 2005. ISBN 0-7546-2563-X. Kirjan verkkoversio (PDF) (viitattu 3.11.2022). (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Grant, Casey Cananaugh: Case Study: The Kader Toy Factory Fire International Labour Organization. Arkistoitu 11.12.2011. Viitattu 3.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e The Study on Development of A Building Safety System Focusing on Fire Prevention in The Kingdom of Thailand – Volume II, Final Report (PDF) (s. II-52 – II-54) Helmikuu 2003. Japan International Cooperation Agency. Viitattu 3.11.2022. (englanniksi)