Jussi Laurila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten pyöräsuunnistus
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Veszprém 2012 viesti
Kultaa Kultaa Zwettl 2018 yhteislähtö
Hopeaa Hopeaa Rakvere 2013 viesti
Hopeaa Hopeaa Liberec 2015 pitkä matka
Hopeaa Hopeaa Vilna 2017 sprintti
Hopeaa Hopeaa Vilna 2017 viesti
Pronssia Pronssia Vicenza 2011 viesti
Pronssia Pronssia Liberec 2015 viesti
Pronssia Pronssia Viborg 2019 viesti
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Krasnobród 2013 sprintti
Kultaa Kultaa Krasnobród 2013 pitkä matka
Kultaa Kultaa Krasnobród 2013 viesti
Kultaa Kultaa Krasnobród 2013 sekaviesti
Kultaa Kultaa Orléans 2017 keskimatka
Hopeaa Hopeaa Idanha-a-Nova 2015 pitkä matka
Pronssia Pronssia Roštšino 2011 sprintti
Pronssia Pronssia Idanha-a-Nova 2015 sekaviesti
Pronssia Pronssia Wrocław 2019 sekaviesti

Jussi Laurila (s. 1986) on suomalainen pyöräsuunnistaja. Hän on voittanut kaksi maailmanmestaruutta ja viisi Euroopan-mestaruutta. Hän edustaa seuratasolla Jalasjärven Jalasta.[1]

Laurila osallistui arvokilpailuihin ensimmäisen kerran vuonna 2008. Seuraavana vuonna hän ylsi sprintissä EM-kilpailuissa yhdeksänneksi ja MM-kilpailuissa kymmenenneksi. Vuonna 2010 hän oli sprintissä ja viestissä neljäs. Vuonna 2011 hän ylsi ensi kertaa arvokisamitaleille. EM-kilpailuissa hän saavutti sprintissä pronssia sekä sijoittui pitkällä matkalla neljänneksi ja viestissä viidenneksi. MM-kilpailuissa hän saavutti viestipronssia.[1]

Laurila voitti Veszprémin MM-kilpailuissa 2012 Pekka Niemen ja Samuli Saarelan kanssa viestissä kultaa.[1][2] Henkilökohtaisilla matkoilla hän oli viides sprintissä, kuudes keskimatkalla ja kahdeksas pitkällä matkalla. Samana vuonna hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun. Krasnobródin EM-kilpailuissa 2013 Laurila voitti neljä kultaa: sprintissä, pitkällä matkalla, miesten viestissä ja sekaparien sprinttiviestissä.[1][3] Saman vuoden MM-kilpailuissa hän saavutti viestissä hopeaa sekä sijoittui keskimatkalla kuudenneksi ja sprintissä kahdeksanneksi. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui toiseksi.[1]

Laurila oli vuoden 2014 MM-kilpailuissa sprinttikilpailun kuudes ja jäi muilla henkilökohtaisilla matkoilla kauemmas kärjestä. Vuoden 2015 EM-kilpailuissa hän saavutti pitkällä matkalla hopeaa ja sekaparien sprinttiviestissä pronssia sekä sijoittui miesten viestissä neljänneksi, keskimatkalla viidenneksi ja sprintissä kuudenneksi. Saman vuoden MM-kilpailut soivat hänelle pitkän matkan hopeaa ja viestin pronssia, minkä lisäksi hän sijoittui sprintissä ja keskimatkalla viidenneksi. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui toiseksi. Vuoden 2016 MM-kilpailuissa Laurilan parhaaksi saavutukseksi jäi viestin neljäs sija.[1]

Laurila voitti keskimatkan Euroopan-mestaruuden Orleánsissa 2017.[1][4] Sprintissä hän sijoittui seitsemänneksi. Saman vuoden MM-kilpailuissa hän saavutti hopeaa sprintissä ja viestissä sekä sijoittui keskimatkalla viidenneksi ja pitkällä matkalla kahdeksanneksi. Maailmancupissa hän oli kolmas. Vuoden 2018 EM-kilpailuissa Laurila oli parhaimmillaan yhdeksäs keskimatkalla mutta saman vuoden MM-kilpailuissa hän voitti kultaa yhteislähdössä sekä sijoittui pitkällä matkalla neljänneksi ja keskimatkalla kuudenneksi. Vielä vuonna 2019 Laurila ylsi arvokisamitaleille. EM-kilpailuissa hän saavutti sekaviestissä pronssia ja sijoittui sprintissä seitsemänneksi. MM-kilpailuissa hän saavutti miesten viestissä pronssia sekä sijoittui sprintissä neljänneksi ja keskimatkalla seitsemänneksi.[1]

Jussi Laurilan sisko Susanna Laurila on myös pyöräsuunnistaja.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Laurila Jussi SSL. Viitattu 11.10.2022.
  2. Siukonen, Markku & Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 34, s. 159. Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-735-2.
  3. Siukonen, Markku & Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 35, s. 99–100, 275. Minerva Kustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-492-855-7.
  4. Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 39, s. 132, 296. Urheilumuseo, 2018. ISBN 978-952-6644-12-7.
  5. Laurilan sisarukset veivät pitkän matkan mestaruudet 26.7.2014. Suomusjärven Sisu. Viitattu 11.10.2022.