Julian Barbour

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Julian Barbour
Syntynyt 1937
Englanti
Asuinpaikka Oxford
Tutkimusala Fysiikka, Tieteen historia
Tunnetuimmat työt The End of Time: The Next Revolution in Our Understanding of the Universe, 1999

Julian Barbour (s. 1937)[1] [2] on englantilainen fyysikko, jonka tutkimuksen kohteita ovat kvanttipainovoima ja tieteen historia. Väiteltyään filosofian tohtoriksi Albert Einsteinin yleisestä suhteellisuusteoriasta Kölnin yliopistosta 1968, Barbour on elättänyt itsensä ja perheensä ilman akateemista virkaa, työskennellen osa-aikaisena kääntäjänä. Hän asuu lähellä Oxfordia, Englannissa.

Hänen kirjansa The End of Time vuodelta 1999 esittää poikkeuksellisen näkemyksen ajasta, niin kuin me koemme, se ei ole mitään muuta illuusio ja siten syntyvät lukuisat ongelmat fysiikan teorioissa, kun olettaa ettei aikaa ole. Hän esittelee filosofisen käsitteen nimeltä Platonia sekä väittää, ettei meillä ole muuta todistetta menneisyydestä kuin muistomme siitä, eikä muita todisteita tulevaisuudesta, kuin uskomme siihen. Barbourin mukaan hänen näkemyksiään tukee Wheeler–DeWitt-yhtälö, joka yhdistää suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan jättämällä ajan pois yhtälöstä.

Filosofi J. M. E. McTaggart saavutti samanlaiset johtopäätökset vuonna 1908 teoksessaan The Unreality of Time. Ja yhdessä viimeisistä kirjeistään Einstein kirjoitti "kaltaisemme ihmiset jotka uskovat fysiikkaan tietävät, että erottelu menneen, nykyisyyden ja tulevaisuuden välillä on uppiniskainen, sinnikäs illusio

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.