Juan Manuel Gálvez
| Juan Manuel Gálvez | |
|---|---|
 Piirros Juan Manuel Gálvezista |
|
| Hondurasin presidentti | |
|
1. tammikuuta 1949 – 5. joulukuuta 1954
|
|
| Edeltäjä | Tiburcio Carías Andino |
| Seuraaja | Julio Lozano Díaz |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. kesäkuuta 1887 Tegucigalpa, Honduras |
| Kuollut | 20. elokuuta 1972 (85 vuotta) |
| Ammatti | asianajaja, poliitikko |
| Puoliso | Laura Bárnes Paredes |
| Tiedot | |
| Puolue | Hondurasin kansallispuolue |
Juan Manuel Gálvez Durón (10. kesäkuuta 1887 Tegucigalpa, Honduras – 20. elokuuta 1972) oli hondurasilainen poliitikko, joka toimi maansa presidenttinä 1949–1954 ja korkeimman oikeuden presidenttinä 1956–1963.
Gálvez syntyi Tegucigalpassa 1887, ja hänen vanhempansa olivat José María Gálvez Retes ja Benita Durón. Hän valmistui oikeustieteestä ja politiikan tutkimuksesta Hondurasin kansallisesta yliopistosta 1913. Seuraavana vuonna hänet valittiin tuomariksi La Ceibaan.[1]
Politiikkaan Gálvez siirtyi 1924, jolloin hänet valittiin kansalliskongressiin. Hän oli Vicente Tostan hallinnossa sisä- ja oikeusministerinä 1924–1925 ja Miguel Paz Barahona hallinnossa sisäministerinä 1925–1929. Tiburcio Carías Andinon aikana Gálvez toimi sota-, laivasto- ja ilmavoimaministerinä 1933–1948.[1]
Carías oli hallinnut Hondurasia itsevaltiaasti 15 vuoden ajan, kun hänet painostettiin järjestämään vaalit. Gálvez voitti vaalit helposti, sillä Liberaalipuolueen toiminta oli edelleen tiukasti rajattua.[2] Levottomuuksista huolimatta Tiburcio Carías Andino astui valtaan rauhallisesti 1932.[3] Gálvez astui virkaan 1949 ja jatkoi näin käytännössä Cariatoksi nimettyä kautta Hondurasin historiassa. Hän kuitenkin toteutti monia uudistuksia ja vapautti jälleen Liberaalipuolueen toiminnan. Gálvezin aikana maahan luotiin myös ensimmäinen tuloverolaki, jonka piiriin joutuivat myös banaaniyhtiöt. Hondurasiin perustettiin myös keskuspankki ja valtion kehityspankki.[4]
Marraskuussa 1954 järjestettiin vapaat vaalit, joissa liberaalit olivat jälleen mukana. Puolueen Ramón Villeda Morales saikin eniten ääniä, mutta hän ei kuitenkaan saanut tarvittavaa osuutta äänistä, sillä Kansallispuolueella oli kaksi ehdokasta. Kansallispuolue ei siis hyväksynyt vaalitulosta. Gálvez erosi kuitenkin samoihin aikoihin virastaan terveydentilaansa vedoten, ja Julio Lozano Diáz julistautui virkaatekeväksi presidentiksi.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Merrill, Tim (toim.): Honduras: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1995. Country Studies US (viitattu 18.12.2011). (englanniksi)
- Valtonen, Pekka: Latinalaisen Amerikan historia. Helsinki: Gaudeamus Kirja, 2001. ISBN 951-662-843-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Juan Manuel Gálvez Historia de Honduras. Arkistoitu 26.9.2012. Viitattu 18.12.2011. (espanjaksi)
- ↑ Merrill, Tim: The Restoration of Order, 1925-31 countrystudies.us.
- ↑ Merrill: The Era of Tiburcio Carías Andino, 1932-54 countrystudies.us.
- ↑ a b Valtonen, s. 318–319.
| ||||||||||
