Jacques Thibaud

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jacques Thibaud

Jacques Thibaud (27. syyskuuta 1880 - 1. syyskuuta 1953) oli ranskalainen viulisti.

Thibaud opiskeli Pariisin konservatoriossa Martin Marsickin oppilaana vv. 1893-96. Hän voitti konservatorion viulupalkinnon vuonna 1896 yhdessä sittemmin kapellimestarina kuuluisaksi tulleen Pierre Monteuxin kanssa.

Opiskelun ohessa Thibaud soitti leipätyönään hän soitti viulua pariisilaisen Café Rougen orkesterissa, josta kapellimestari Édouard Colonne löysi ja kiinnitti hänet orkesteriinsa. Sen solistina hän sai vuonna 1898 suuren menestyksen ja lentävän lähdön solistiuralleen. Hän esiintyi Euroopan eri maissa ja Yhdysvalloissa, usein yhdessä veljiensä kanssa muodostamassaan pianotriossa.

Thibaud osallistui 1. maailmansotaan jossa hän haavoittui ja joutui sen tuloksena rakentamaan soittotekniikkansa uudestaan. Toisen kuuluisan pianotrion Thibaud muodosti 1930-luvulla Alfred Cortot'n ja Pablo Casalsin kanssa. Vuonna 1943 Thibaud perusti yhdessä pianisti Marguerite Longin kanssa Long-Thibaud -kilpailun pianisteille ja viulisteille. Eugène Ysaÿe omisti hänelle toisen sooloviulusonaattinsa.

Thibaud menehtyi lento-onnettomuudessa Mt. Cemet -vuorella Ranskan Alpeilla vuonna 1953. Hänen vuonna 1720 rakennettu Stradivarinsa tuhoutui omistajansa mukana.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]