Investituura
Wikipedia
Investituura tarkoittaa viran tai maaomaisuuteen kohdistuvan hallintoikeuden antamista sekä läänittämistä. Keskiaikaisessa kirkko-oikeudessa investituura tarkoitti hallitsijan oikeutta nimittää piispat ja apotit tai vahvistaa virkanimitys sauvan ja sormuksen antamisella.[1] Ns. investituurariita syntyi 1000-luvulla Saksan, Ranskan ja Englannin hallitsijoiden ja paavin välillä, kun paavit eivät halunnneet ruhtinaiden antavan vallanmerkkiä kirkollisile henkilöille. Kiista päättyi 1100-luvulla.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Pieni Tietosanakirja, Runeberg-projekti Viitattu 5.11.2007.
