Imad ad-Din Zengi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Imad ad-Din Zengi (k. 14. syyskuuta 1146) oli Mosulin, Aleppon, Haman ja Edessan atabeg eli kuvernööri ennen toista ristiretkeä.

Zengin isä Aq Sunqur al-Hajib oli Aleppon kuvernööri, joka toimi sulttaani Malik-Shah I:n alaisuudessa. Hänet teloitettiin vuonna 1094 syytettynä maanpetoksesta.[1] Isänsä menettänyt nuori Zengi otettiin Mosulin kuvernööri Kerboghan suojeluun, sillä tämä oli ollut Zengin isän hyvä ystävä. Zengi asui Mosulissa seuraavan kolmenkymmenen vuoden ajan, ja kiinnitti lopulta Baghdadin virkamiesten huomion menestyksellään taisteluissa kristittyjä vastaan. Vuonna 1122 hänet nimitettiin Wasitin ja Basran kuvernööriksi.[2]

Vuonna 1123 Zengi kukisti vallankaappausyrityksen kalifi Al-Mustarshidia vastaan. Seuraavana vuonna Al-Mustarshid kuitenkin nousi itse kapinaan, ja sulttaani Mahmud II määräsi Zengin hyökkäämään tätä vastaan. Al-Mustarshidin kukistuttua sulttaani palkitsi Zengin tekemällä tästä Mosulin kuvernöörin vuonna 1127. Pian Zengi sai haltuunsa myös Allepon kaupungin, ja yhdisti sen valtapiiriinsä.[2]

Sulttaani Mahmud kuoli vuonna 1131, mikä synnytti valtataistelun sulttaanin veljien Mas'udin ja Tughrulin sekä Al-Mustarshidin välille. Al-Mustarshid toimi alkuun Tughrulin nimiin, ja kohtasi taistelussa Mas'udia tukeneen Zengin. Zengi hävisi taistelun ja joutui pakenemaan Mosuliin, jota Al-Mustarshid piiritti muutaman kuukauden ajan tuloksetta. Vuonna 1135 Damaskoksen tuore kuvernööri pyysi Zengiltä joukkoja avuksi ja tarjosi kaupunkia Zengille vastapalveluksena. Zengi lähti välittömästi marssimaan kohti Damaskosta, ja valloitti matkalla Haman itselleen. Saavuttuaan Damaskokseen kaupungin kuvernööri oli kuitenkin jo syrjäytetty ja lupauksesta luovuttu. Zengi ei hyväksynyt tätä ja piiritti kaupungin, mutta joutui perääntymään saatuaan kalifilta käskyn jättää kaupungin rauhaan. Sisällissota päättyi lopulta Mas'udin voittoon.[3]

Vuonna 1137 Zengi valloitti Montferrandin linnoituksen Jerusalemin kuningas Fulkilta. Zengin tavoitteena oli kuitenkin yhä Damaskoksen valloitus. Hän avioitui Damaskoksen nuoren kuvernöörin äidin kanssa, otti haltuunsa läheisen Homsin ja oletettavasti Damaskosta peloitellakseen teurasti Baalbekin sotilastukikohdan, vaikka oli taannut tälle rauhanomaisen antautumisen. Damaskos ei kuitenkaan suostunut antautumaan diplomatialla eikä uhkailulla, vaan sen sijaan liittoutui kuningas Fulkin kanssa. Jerusalemin kuningaskunnan ja Damaskoksen yhdistetut voimat pakottivat Zengin vetäytymään Baalbekista.[3]

Vuonna 1144 Zengi hyökkäsi Diyarbakırin kaupunkia vastaan. Zengin suunnitelmien mukaisesti läheisen Edessan kristitty hallitsija Joscelin II johti joukkonsa liittolaiskaupunkinsa avuksi, ja samalla Zengi käänsi armeijansa heikosti puolustetun Edessan kimppuun. Zengi piiritti kaupunkia neljä viikkoa, kunnes hänen joukkonsa onnistuivat murtamaan suuren osan kaupungin muuria. Kaupungissa alkoi pian säälimätön ryöstely ja teurastus, jonka Zengi lopetti saavuttuaan paikalle ja vakuututtuaan kaupungin kauneudesta. Edessan valtauksella oli merkittävä vaikutus kristittyyn Eurooppaan, ja se osaltaan johti toisen ristiretken alkuun.[4]

Zengin menehtyi vain kaksi vuotta myöhemmin, kun hänen loukkaamansa orja Yarankash murhasi hänet.[5] Zengin läänit jaettiin hänen kahdelle pojalleen, joista vanhempi Saif ad-Din sai itselleen Mosulin läänin ja nuorempi Nur ad-Din sai Aleppon ja Syyrian läänit.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Decline of Muslim States and Societies, s. 347
  2. a b Hero of Islam, s. 30
  3. a b Hero of Islam, s. 31
  4. Hero of Islam, s. 32
  5. Hero of Islam, s. 33
  6. Hero of Islam, s. 38