Ilmahehku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilmahehku kuvattuna avaruudesta.

Ilmahehku on ilmakehässä syntyvää heikkoa valoa, jota tulee kaikkialta taivaalta. Ilmahehku on mahdollista havaita vähäisenä kirkastumisena noin 15 asteen korkeudelle horisontista. Ilmahehku näkyy parhaiten juuri horisontin suunnassa siksi, että siinä suunnassa katsomme paksuimman ilmakerroksen läpi.

Päivällä Auringon säteily hajottaa happimolekyylejä atomeiksi ja irrottaa atomeista elektroneja. Kun atomit taas yhtyvät molekyyleiksi tai vapaat elektronit liittyvät ioneihin, vapautuu energiaa, joka havaitaan säteilynä.

Ilmahehkun näkyvä osa syntyy pääasiassa happiatomien yhtyessä molekyyleiksi. Tämä säteily saa alkunsa 80--120 kilometrin korkeudella. Suurin osa ilmahehkusta on kuitenkin infrapunasäteilyä. Noin 250--300 kilometrin korkeudella on toinen ilmahehkua tuottava kerros, jonka säteily on peräisin lähinnä elektronien ja ionien rekombinaatioista. Tämä säteily on enimmäkseen infrapuna-alueella.

Ionosfäärissä syntyvä ilmahehku muodostaa taivaalle tasaisen valaistuksen, joka on kirkkaampi kuin kaikkien tähtien aiheuttama valaistus. Ilmahehkun vuoksi kuuton pimeä yökään ei ole aivan pimeä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]