Iikka ja Vili

Ilkka ja Vili
Kirjailija	Väinö Riikkilä
Kieli	suomi
Kustantaja	WSOY
Julkaistu	1959
Ulkoasu	kovakantinen
ISBN	ei käytössä 1959
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Iikka ja Vili on Pertsa ja Kilu -kirjoihin läheisesti liittyvä kirja. Kirja kertoo Iikka Kukkosesta, tämän pikkuveljestä Väinöstä ja näiden naapurista Vili Pekkasesta. Väinö Riikkilä kirjoitti tämän kirjan vuonna 1959, noin kymmenen vuotta sen jälkeen, kun kirjailijan ura alkoi Viimeiset kaanit -kirjalla.

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kukkoset asuvat puisessa omakotitalossa meren rannalla omaten kolmea erilaista velkaa. Iikka oli joutunut pilkkomaan polttopuut keittiön uunia varten. Lisäksi äiti patisti hänet latomaan puut siististi laatikkoon ja siivoamaan lattialle pudonneet lastut. Pikkuveljellä sattui olemaan maha kipeä juuri, kun oli työtä tehtävänä. Vielä mattojen pöllytys äidin kanssa, sitten pakoon kesken pölyjen pyyhkimisen. Vilin kanssa hän yritti ilmakiväärillä ampua varista ja pulloa tuloksetta.

Riikkilän tarinoiden tyylin säilyttäen pitkästyneet pojat menevät ongelle illalla, kun vapaus tuli pojille vanhempien alkaessa kuunnella radiosta seitsemän uutisia. Pojat menevät joelle. Yksi iso lahna menetettiin, mutta toisen Iikka taisteli maihin. Paluumatkalla puliukon oloinen mies yritti kaapata kalan, mutta pojat pitivät pintansa ja veivät ukon miltei tyhjän viinapullonkin. Iikka oli harrastanut keräilyä jo pitkään: tulitikkuaskien kansista se alkoi ja eteni autojen kuviin. Nyt Iikka keräsi pulloja - osan niistä pystyi myymään apteekkiin - Alkon pullojen palautusjärjestelmä ei vielä ollut toiminnassa, ne piti myydä mehupulloiksi kotitalouksiin. Kalansaaliin tuoma kehu oli jälleen pojille niin kova pala, että sitä piti jäähdytellä ulkona.

Poikien kodin lähellä oleva Havaijin kylä oli saanut vanhaan perikunnalta ostettuun taloon Teknokemiallinen tehdas -yrityksen. Siinä meni seudun lapsilta onkipaikka, koska yritys uhkasi sakolla alueelleen tulevia. Tehdas teki hampaidenpesuainetta. Reportteri haastatteli tehtaan johtajaa.

Iikan vanhemmat lähtivät töihin. Äiti nousi viideltä ja lähti vuoromoottorilla työhönsä puoli seitsemältä. Siinä välissä Iikka kuuli päivän työnsä ja joka aamu samat varoitukset mm. sähkölevyn päälle jättämisen vaaroista. Ukkosella radion sähkökosketin on otettava irti seinästä, muistutti äiti joka aamu. Ruoaksi on edellisen päivän tähteitä, ne pitäisi vain paistaa. Tänä aamuna Iikka tutki puliukolta kaappaamaansa pulloa - sen sinetti on rikki ja uudelleen suljettu liimalla. Joku myy omatekoista viinaa Alkon pullossa. Pojat kävivät heti näyttämässä sen kylän poliisille, joka oli yövuorosta niin väsynyt, ettei noteerannut vihjeen arvoa. Kotiin mennessä Väinö oli polttanut pannuun eilisen puuron. Pojat menivät meren rantaan ottaen Väinön mukaan, ettei tämä polta kotitaloa. Rannasta löytyi upoksissa oleva pelastusvene. Sen isommat pojat tyhjensivät ja pistivät veneen vesille alkaen onkia veneestä. Väinö ei veneeseen halunnut tulla. Pojat pohtivat veneen puhdistusta ja varustamista mastolla. Vähän ajan kuluttua he alkoivat riidellä maavoimien ja merivoimien paremmuudesta isiensä aselajien mukaan. Tappeluksi se olisi mennyt, jos tilaa olisi ollut. Sitten selvisi, ettei rantaan pääsy onnistukaan, alkoi tuulla, sataa rakeita ja vene otti vettä yli laidan - Väinö haki naapurin sedän vetämään veneen rantaan moottoriveneellään. Pojat olivat niin kiitollisia pelastumisestaan, että kiitos oli unohtua.

Kotona illalla Väinö kertoi poikien miltei hukkuneen, mutta ajoitus oli huono - radio kertoi tuolloin hallituksen kaatuneen. Pojat menivät vielä laittamaan veneen kiinni narulla. Tullessa kaksi puliukkoa, joista toinen oli Iikan vanha tuttu, alkoi ajaa poikia takaa. Iikka juoksi hiekkakuopalle, jonne hänen vainoojansa putosi. Vili piiloutui katajapensaisiin. Pelastumisensa jälkeen he kävivät läpi seikkailunsa.

Seuraava päivä kokosi laajan katraan poikia puhdistamaan venettä. Työ eteni hyvin kunnes väsymys iski. Iikka haki vanhan kaljapullon kellarista, lisäsi siihen vettä ja sokeria - sen juotuaan talkooporukka alkoi valitella mahaansa. Palkinto työstä oli huono.

Vene tuotiin kodin laituriin ja sen korjaukseen osallistui isätkin. Pohja sai Aino-lakan ja vene maston, joka tehtiin vanhasta joulukuusenrungosta. Tämän jälkeen tehtiin koepurjehdus, joka vei Teknokemiallisen tehtaan lähivesille. Jostain syystä moottorivene toi tehtaalle nestekaasua - miksei sitä ostettu läheisestä kaupasta? Lisäksi tehtaalla oli työssä pojille tutut hampparit - Pulppu-Kalle Virtanen ja Anssu. Kun poikien veneen ankkurikivi irtoaa, pojat antavat veneen ajelehtia tehtaan rantaan. Iikka haki sopivan kiven tehtaan aidan luota ja samalla katsoi tehtaaseen sisään. Virtanen sai hänet kiinni, mutta mukana olleella kepillä lyömällä ote irtosi. Ukko uhkasi korvausvaatimuksilla ja uhosi käden murtuneen, kuten konnat Riikkilän kirjoissa aina.

Tehtaan omistaja, "insinööri", aikoi jo vaimoineen lähteä pakoon - ennakkomaksulla ostettu talo tietysti myytäisiin ensin ja ostettaisiin velaksi kaupasta. Osamaksulla ostettu huonekalut myytäisiin. Pariskunta oli tehnyt vastaavia petoksia jo useita. Pimeän viinan kauppa toi tehtaan katteen, ei hammasjauhe.

Pojat pohtivat jälleen liiketoimintaa - kasiaiset! Olisiko hinta 5 vai 10 markkaa kappaleelta (vanhaa rahaa eli 50 penniä tai yksi markka 1990-luvun rahassa). Kasiaiskaupalla voisi ansaita moottoriveneen hinnan pian? Kotonakin autettiin kasiaisasiassa - saatiin taskulamppukin lainaksi, mutta sitä sai käyttää vain, kun on ehdottomasti välttämätöntä. Madot kaivettiin vanhempien tutun talon puutarhasta. Tämän naapuri oli hereillä ja vaati tietää, onko pojilla lupa olla tontilla. Pojat keräsivät laskujensa mukaan yli 2000 matoa, tosin tarkistuslaskuissa vain muutama sata ehjää. Kotiin mennessä he kulkivat tehtaan ohi aivan tarkoituksella - siinä oli jotain jännittävää. Koska ovi oli auki, he menivät sisälle. Joku mies tuli lähelle tupakalle ja pisti oven lukkoon lähtiessään. Poikien jännitys kasvoi peloksi kunnes keksivät paeta ikkunan kautta. Se oli "hieno tempaus"!

Seuraavana päivänä madot löysivät ostajat - kesälomalaiset! Hinnat olivat kerrassaan kurjat mutta myynti kävi. Tuloilla pojat menivät urheilukilpailuihin ja sielläkin kaksi hämärää ukkoa oli paikalla. Iikka pohti heitä enemmän kuin kisojen kulkua.

Pojilla oli etsivätoimistokin. Etsivänä Iikka oli kerännyt yli kymmenen oudon liimauksen omaavaa Alkon pulloa. Poliisi tutki Kalle Virtasen toimintaa omastakin näkökulmastaan. Hänet oli pysäytettykin, mutta miehen pullot olivat olleet laillisen näköisiä. Poliisi oli saanut Iikan ja Vilin vihjeet näistä kahdesta miehestä. Vanha etsivä oli ainoa, joka otti ne todesta.

Pojat toisaalla laskivat pitkänsiiman mereen. He näkivät kuinka tehdasta tyhjennettiin. He kuulivat konnien juonesta. Koska pojat olivat myös etsiviä, asiaan piti puuttua. Vilin piti vain hakea ilmakivääri ja jättää varalta hätäviesti Väinölle - jos etsivät jäävät kiinni, Väinö hakee poliisin yhdeksältä. Vilin palattua tehtaalle, kaksi poikaa menee tehtaaseen sisään. Myyntiin menevä kaappikello oli pelästyttää pojat suunniltaan. Sitten tulivat Kalle ja Anssu tehtaaseen. Väinön mennessä poliisin luo Iikka pidätti rikolliset. Mutta rosvot pääsivät voitolle ja pojat olivat pian itse vankeja. Vanha etsivä saapui kreivin aikaan. Pojat selittivät, miten rikos on tapahtunut ja vihjeen perusteella huijaripariskuntakin jäi Loviisassa kiinni.

Pokien pitkäsiima oli tyhjä, mutta äidin vähätellessä poikien etsivätoimistoa poliisi saapui kiittämään avusta. Iikka selitti epäluulonsa alkuperän - tehtaassa ei ollut korsteenia! Poliisi antoi omasta pussistaan 1000 mk ja sanoi asiasta olevan luvattu virallinenkin, isompi palkkio. Lehdetkin noteerasivat poikien roolin rikoksen ratkomisessa. "Kunnia oli liian suuri." Se kuitenkin hiipui ja lopussa pojat taas onkivat veneessään.