Ignaz Semmelweis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ignaz Semmelweis Jenő Doby, 1860

Ignaz Philipp Semmelweis [zemelvais] (unk. Semmelweis Ignác Fülöp; 1. heinäkuuta 1818 Buda, Itävalta-Unkari13. lokakuuta 1865 Oberdöbling, Wienin läh.) oli itävaltaunkarilainen lääkäri. Työskennellessään Wienin kätilösairaalan johtajana Semmelweis havaitsi vuonna 1847, että ylioppilaiden ja kätilöiden hoitamien synnytysten lapsivuodekuolleisuudessa oli suuri ero. Pahimmillaan lääkärien osastolla kuolleisuus oli 16 prosenttia, mutta samanaikaisesti kätilöjen osastolla alle yksi prosentti.

Professori ja lääkäri Kolletchka sai haavan käteensä ruumiinavausta tehdessään ja kuoli siitä aiheutuneeseen myrkytykseen – ja hänen ruumiistaan löytyi täsmälleen samoja tulehduksia, märkäpesäkkeitä ja hyytyneen veren täyttämiä suonia kuin lapsivuodekuolleiden naisten ruumiista.

Tästä Semmelweis päätteli, että lääkärit ja lääkäriopiskelijat toivat ruumiinavauksista mukanaan ”kuoleman partikkeleita”. Hän halusi estää niiden kulkeutumisen synnytyssaliin pakottamalla lääkärit ja ylioppilaat desinfioimaan kätensä klooriliuoksella ennen ruumishuoneesta synnytyssaliin siirtymistä. Hän naulasi esimieheltään Kleinilta lupaa kysymättä kyltin, jossa luki: "Tästä päivästä lähtien jokaisen ruumishuoneesta tulevan lääkärin tai ylioppilaan ennen synnytysosastolle menoa pestävä kätensä huolellisesti oven edessä olevassa kloorivesiastiassa. Tämä määräys koskee kaikkia. Samoin kynnet oli puhdistettava erillisellä kynsiharjalla tarkasti – ja johtaja valvoi määräyksen toteuttamista tiukasti. Kun joku luisti tästä, Semmelweis raivostui.. Tämä tehosi ja lapsivuodekuolleisuus pieneni vuodessa yhdeksästä prosentista kolmeen prosenttiin.

Bakteereista Semmelweis ei tiennyt vielä mitään, mutta hän ymmärsi, että lapsivuodekuume ylioppilaiden osastolla johtui lähes aina pesemättömillä käsillä tehdyistä sisätutkimuksista.

Kerran kun eräs synnyttäjä oli saanut lapsivuodekuumeen Semmelweisin toiminnasta huolimatta, tarttui lapsivuodekuume muihinkin synnyttäjiin. Heille oli tehty sisätutkimuksia pesemättömillä käsillä sen jälkeen, kun oli tehty sisätutkimus ensin lapsivuodekuumeeseen sairastuneelle synnyttäjälle. Tämä sai Semmelweisin ymmärtämään, että lapsivuodekuume tarttui paitsi kalmosta elävään, myös elävästä toiseen elävään.

Virkaveljet kokivat moisen nöyryytyksenä – ja vaikka äitien ja lasten henget pelastuivatkin havainnon ja desinfiointimääräyksen johdosta, sittemmin epiteetillä ”äitien ja lasten pelastaja” kunnioitettu Semmelweis koki niin pahoja nöyryytyksiä, että hän kuoli lopulta mielisairaalassa.[1]

Budapestin yliopistossa on nykyään hänen nimeään kantava Semmelweis-instituutti, joka tutkii lääketieteen historiaa.

Semmelweisin uranuurtajatyö antoi lähtökohdan englantilaiselle kirurgi Joseph Listerille, joka kehitti antiseptiikan perusteet: hän käytti karbolihappoon kastettuja siteitä ja myöhemmin sumutinta, joka levitti karbolisumua leikkaussalin ilmaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kai R. Lehtonen: Vuosisadat vierivät 2, luku "Antiseptiikka ja aseptiikka".

Isak Rantanen: Suuria lääkäreitä, I. P. Semmelweisista kertova osio

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.