I Got Rhythm

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

I Got Rhythm” on kappale vuoden 1930 Broadway-musikaalista Girl Crazy. Sen sävelsi George Gershwin ja sanoitti Ira Gershwin. Kappaleen esitti musikaalissa ensikertalainen Ethel Merman, jonka esitys jätti lehdistöarvosteluissa naispääosan esittäjä Ginger Rogersin varjoonsa. Alkuperäisen musikaalin taustaorkesteria johti Red Nichols ja siinä soittivat muun muassa Benny Goodman, Glenn Miller, Jack Teagarden, Jimmy Dorsey ja Gene Krupa. Nicholsin yhtye teki myös kappaleesta ensimmäisen nauhoituksen vuonna 1930 laulaja Dick Robertsonin kanssa, nousten singlelistalla viidenneksi.[1]

George Gershwin oli alun perin kirjoittanut kappaleen soitettavaksi hitaalla tempolla, mutta sitä nopeutettiin musikaaliin paremmin sopivaksi.[2] Säveltäjä itse piti sitä suosikkina omista kappaleistaan. Gershwin viimeiselle konserttikiertueelleen vuonna 1934 kirjoittama ”Variations on I Got Rhythm” perustui ”I Got Rhythmin” melodian variointiin pianolla ja orkesterilla.[3]

Kappaleesta on nauhoitettu yli 600 jazzsovitusta,[4] ja se lukeutuu suosituimpien jazzstandardien joukkoon.[1] Benny Goodmanin kvartetti soitti kappaleen vuoden 1938 Carnegie Hallin konsertissaan.[5] Art Tatum levytti pianotrioversion vuonna 1942.[4] Esquire All Stars -niminen yhtye, jossa soittivat Red Norvo, Art Tatum, Jack Teagarden, Barney Bigard ja Louis Armstrong, esitti sen New Yorkin Metropolitan-oopperatalossa vuonna 1944.[6] The Happenings levytti vuonna 1967 rockversion, jota myytiin yli miljoona kappaletta.[1]

Ääninäyte

Rhythm changes.ogg

Rhythm-kierto C-duurissa

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Kappaleen sointukulku tunnetaan jazzpiireissä ”Rhythm-kiertona” (engl. ”Rhythm changes”) ja sitä on käytetty lukuisien myöhempien sävellysten pohjana. Se on blueskaavan jälkeen useimmin käytetty sointukulku jazzmusiikissa.[4] Charlie Parker käytti kiertoa muun muassa kappaleissaan ”Dexterity”, ”Anthropology” ja ”Moose the Mooch”, ja muita Rhythm-käännöksiin perustuvia kappaleita ovat Benny Goodmanin ”Don't Be That Way”, Thelonious Monkin ”Rhythm-A-Ning”, Dizzy GillespienSalt Peanuts” ja Kiviset ja Soraset -sarjan tunnusmusiikki.[1]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Jeremy Wilson: I Got Rhythm JazzStandards.com. Viitattu 11. huhtikuuta 2010. (englanniksi)
  2. William Emmett Studwell: The Popular Song Reader: A sampler of well-known twentieth century-songs, s. 122. Routledge, 1994. ISBN 1560243694. (englanniksi)
  3. Robert Wyatt ja John Andrew Johnson: The George Gershwin Reader, s. 156–157. Oxford University Press US, 2004. ISBN 0195130197. (englanniksi)
  4. a b c Alan Kurtz: Art Tatum: I Got Rhythm Jazz.com. Viitattu 21. huhtikuuta 2010. (englanniksi)
  5. Ted Gioia: Benny Goodman Quartet: I Got Rhythm Jazz.com. Viitattu 21. huhtikuuta 2010. (englanniksi)
  6. Ted Gioia: The Esquire All Stars: I Got Rhythm Jazz.com. Viitattu 21. huhtikuuta 2010. (englanniksi)