Huostaanotto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Huostaanotto on toimenpide, jossa lapsi otetaan pois vanhemmiltaan tai muulta yksityiseltä huoltajaltaan yhteiskunnan hoidettavaksi.

Huostaanotto Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsen huostaanottoon voidaan Suomen lain mukaan turvautua vain, jos seuraavat ehdot kaikki täyttyvät:

  • Kodin olosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen uhkaavat vaarantaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä
  • Avohuollon toimenpiteet ovat riittämättömiä tai eivät ole mahdollisia
  • Huostaanoton arvioidaan olevan lapsen edun mukainen toimenpide

Huostaanotto voidaan toteuttaa joko kiireellisenä turvaamistoimenpiteenä, jolloin kyse on yleensä tilapäisestä huostaanotosta, tai varsinaisena huostaanottona, joka tarkoittaa yleensä lapsen pidempiaikaista sijoittamista kodin ulkopuolelle. Huostaanotto voi olla joko suostumukseen perustuva tai kunnan sosiaalilautakunta voi toteuttaa sen tahdonvastaisesti. Mikäli lapsen huoltaja, tai 12 vuotta täyttänyt lapsi itse vastustaa huostaanottoa, päätös on vahvistettava hallinto-oikeudessa.

Huostaanotto päättyy viimeistään sinä päivänä, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Se voidaan lakkauttaa aiemminkin, mikäli lakkauttamisen ei katsota olevan vastoin lapsen etua. Sosiaaliviranomaisilla ei kuitenkaan ole velvoitetta tutkia huostaanoton tarkoituksenmukaisuutta sen tapahduttua.

Huostaanottojen määrä on kasvanut 2000-luvulla. Suomessa otettiin 2007 huostaan noin 2000 lasta ja kaikkiaan huostassa oli vuonna 2007 yli kymmenen tuhatta alaikäistä.[1] 2010 kiireellisesti sijoitettiin 3 432 lasta, huostassa oli 10 003 ja kaikkiaan kodin ulkopuolelle sijoitettuina oli 17 064 alle 20-vuotiasta. Näistä tahdonvastaisesti 2 048[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.