Holm

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Venäjän kaupunkia. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Holm
Холм
Vaakuna
Vaakuna

Holm

Koordinaatit: 57°9′N, 31°11′E

Valtio Venäjä
Alue Novgorodin alue
Piiri Holmin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunki
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 8,65 km²
Väkiluku (2010) 3 800
Lovat- ja Kunjajokien yhtymäpaikka.
Saksalaisia sotilaita Holmin raunioissa vuonna 1942.

Holm (ven. Холм) on kaupunki, kaupunkikunta ja Holmin piirin hallinnollinen keskus Novgorodin alueella Venäjällä. Se sijaitsee Lovatjoen varrella 201 kilometriä Novgorodista etelään[1]. Kaupungissa on 3 800 asukasta (vuonna 2010)[2].

Maantiede ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holmin kunnan pinta-ala on 8,65 neliökilometriä. Se rajoittuu piirin kaikkiin kolmeen maalaiskuntaan.[3] Pinta-alasta 39,2 % on teollisuusaluetta, 24,4 % luonnonaluetta ja 17,3 % asuinaluetta ja julkisia rakennuksia[4].

Kaupunki sijaitsee Ilmajärven alankoon kuuluvassa Lovatin jokilaaksossa. Sen alueella Lovatiin laskevat Kunja ja Bolšoi Tuder -joet. Hyötykaivannaisiin kuuluvat karbonaattimineraalit, savi ja turve.[5] Lovatin rannalla on kasvitieteellinen puutarha ja Bolšoi Tuderilla luonnonmuistomerkkinä suojeltu vesiputous[6].

Seudun ilmasto on lauhkean mannermainen. Tammikuun keskilämpötila on –8,1 ºC ja heinäkuun keskilämpötila 17,3 ºC. Vuotuinen sademäärä on 653 millimetriä.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holm esiintyy historiallisissa asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1471. 1500-luvun alussa se mainittiin kaupunkina, mutta myöhemmin siitä käytettiin nimitystä posad (’esikaupunki, kauppala’). Liettualaiset polttivat ja ryöstivät Holmin vuosien 1580–1581 sodassa ja 1600-luvun alussa sitä hävittivät puolalaiset ja ruotsalaiset. Vuonna 1777 Holmista tuli kaupunki ja Pihkovan lääniin kuuluneen kihlakunnan keskus. Vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan kaupungissa oli 5 900 ja kihlakunnassa 88 200 asukasta.[8]

Venäjän vallankumouksen jälkeen Holmiin syntyi teollisuutta. Vuonna 1927 siitä tuli hallintopiirin keskus. Piiri kuului aluksi Leningradin, Velikije Lukin ja Pihkovan alueisiin. Toisen maailmansodan aikana seudulla käytiin ankaria taisteluja, joissa kaupunki tuhoutui täysin.[8]

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Holmin kautta kulkee Šimskin ja Nevelin välinen asfaltoitu maantie, josta haarautuvat tiet Marjovoon ja Demjanskiin sekä Morhovoon. Kaupungista on linja-autoyhteydet Staraja Russaan, Loknjaan, Novgorodiin ja Pietariin. Kaupungin sisällä ei ole joukkoliikennettä.[9] Lähimmät rautatieasemat ovat 80 kilometrin päässä Staraja Russassa ja 85 kilometrin päässä Loknjassa[3].

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat hallinto (22,1 % vuonna 2009), koulutus (18,5 %), jalostus (10,8 %) ja sosiaalipalvelut (10,5 %)[10]. Keskeiset teollisuudenalat ovat puunhankinta ja -jalostus[11]. 26 % työvoimasta työskentelee kunnan ulkopuolella ja 28 % työikäisistä ei käy ansiotöissä (vuonna 2009)[12].

Kaupungissa toimii kaksi lastentarhaa, keskikoulu, Staraja Russan ammatikoulun haaraosasto, lasten taidekoulu ja harrastuskeskus. Kulttuurilaitoksia ovat kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus, kansantaiteen talo, kirjastolaitos ja kotiseutumuseo. Terveyspalveluihin kuuluu piirin keskussairaala poliklinikkoineen ja ensiapuasemineen.[13]

Kaupunkikuva ja nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyrkkärantaiset Lovat ja Kunja jakavat Holmin kolmeen osaan. Sen keskuksen muodostaa pääkatu Oktjabrskaja ja vuoden 1778 asemakaavaan perustuva keskusaukio. Keskusaukion ja Lovatin välissä on puisto ja sen eteläpuolella uimaranta.[14]

Kaupunki koostuu etupäässä matalista puisista asuintaloista, joista valtaosa on kunnan omistuksessa. Asumismukavuus on heikko. Vesijohtoverkko kattaa vain 39 % asuinpinta-alasta, keskuslämmitys 5 % ja viemäriverkko 4 %.[15]

Lovatin rannalla Kunjajoen suussa on 900–1400-lukujen muinaislinnan jäännökset. Harvoja säilyneitä vanhoja rakennuksia on 1800-luvulta peräisin oleva Osinovskin kauppiastalo. Kaupungissa on useita toisen maailmansodan muistomerkkejä.[16] Sodassa tuhoutuneiden kirkkojen tilalle avattiin vuonna 2003 Tihvinän Jumalanäidin ikonin kirkko. Bulgarialaiset ovat lahjoittaneet vuosien 1877–1878 Turkin sotaan osallistuneen everstiluutnantti Pavel Kalitinin patsaan.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 506. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
  2. Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni Viitattu 20.10.2013. (venäjäksi)
  3. a b Generalnyi plan, s. 7.
  4. Generalnyi plan, s. 42.
  5. Generalnyi plan, s. 10–12.
  6. Generalnyi plan, s. 37–38.
  7. Generalnyi plan, s. 9.
  8. a b c Administratsija Holmskogo munitsipalnogo raiona: Istorija Holmskogo raiona Viitattu 20.10.2013. (venäjäksi)
  9. Generalnyi plan, s. 30.
  10. Generalnyi plan, s. 19–20.
  11. Generalnyi plan, s. 29.
  12. Generalnyi plan, s. 18.
  13. Generalnyi plan, s. 26–29.
  14. Generalnyi plan, s. 39.
  15. Generalnyi plan, s. 21–25.
  16. Generalnyi plan, s. 36–37.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]