Historiallinen miekkailu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Historiallinen miekkailu viittaa historiallisiin lähteisiin perustuviin, eurooppalaisperäisiin kamppailutaitoihin, joissa käytetään miekkaa aseena. Kamppailutaitoja käsitteleviä dokumentteja on säilynyt aina 1300-luvun alusta nykypäivään saakka, ja historiallinen miekkailu kattaa 1900-luvun alkuun asti, ilman elävää perinnettä olevien tyylisuuntien harjoittelun.

Laji[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hans Talhofferin Cod.icon. 394a -miekkailuoppas sisältää tekniikoita muun muassa varusteettomaan miekkailuun.

Historiallinen miekkailu on osa historiallista kamppailutaitoperinnettä, jota nykyisin kansainvälisesti kutsutaan sateenvarjonimityksellä Historical European Martial Arts (HEMA). Laajemmalti taitoihin kuuluu miekan käytön lisäksi paini, tikarin käyttö ja sitä vastaan puolustautuminen, erilaiset varsiaseet sekä ratsailta käytävä kamppailu. Historiallista miekkailua harrastetaan laajasti monessa maassa, ja vuosittain järjestetään useita kansainvälisiä kokoontumisia sekä kilpailutapahtumia. Yleisin harjoiteltu asejärjestelmä on saksalainen pitkämiekka, ja myös rapiiria harjoitellaan paljon. Vanhojen aseiden käyttöä on rekonstruoitu jo 1800-luvulla, mutta viimevuosina laji on kehittynyt huomattavasti internetin myötä.

Historiallinen miekkailu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurooppalaisen historiallisen miekkailun saksalainen tyylin toi Turkuun Warusseppäin kilta vuonna 1997. Vuonna 2001 englantilainen Guy Windsor perusti Helsinkiin historiallisen miekkailun koulun The School of European Swordmanshipin, jossa hän aloitti italialaisen pitkämiekan täysipäiväisen opettamisen. The School of European Sworsmanship on sittemmin laajentunut useille paikkakunnille, muun muassa Jyväskylään ja Ouluun.

Muita aktiivisesti toimivia miekkailuseuroja toimii useilla paikkakunnilla, mm. Helsingissä, Espoossa, Oulussa, Joensuussa, Turussa, Kuopiossa, Vaasassa, Lappeenrannassa sekä Jyväskylässä. Harrastuksen kävijämäärät ovat kasvussa ja useimmat seurat järjestävät alkeiskursseja muutaman kerran vuodessa, pääosin nuorille sekä aikuisille. Pääkaupunkiseudulla harjoittelee tällä hetkellä kolme seuraa: Historiallisen miekkailun seura EHMS, The School of European Swordmanship, sekä Helsingin yliopiston seura Grieswartt.

Suurin osa kouluista Suomessa keskittyy pitkämiekan harjoitteluun, mutta osassa harjoitellaan myös messerin ja rapiirin, sekä keskiaikaisen miekan ja kupurakilven käyttöä.

Historialliseen miekkailuun liittyen järjestetään myös kilpailutoimintaa, johon suomalaisetkin ovat ottaneet osaa hyvällä menestyksellä.

Yleisin harjoiteltu ase on pitkämiekka, mutta myös rapiiri sekä muut yhdellä kädellä käytettävät miekat ovat suosittuja. Harjoittelukäytännöt vaihtelevat eri seurojen välillä, mutta pääasiassa harjoittelu tapahtuu tavallisessa sisäliikuntavaatetuksessa joko teräksestä valmistetuilla tylsillä miekoilla tai muovista tai puusta tehdyillä harjoitteluvälineillä. Pariharjoituksissa pään suojana käytetään yleisesti urheilumiekkailumaskeja.

Aluksi harjoittelu on tekniikkapainotteista ja vapausaste lisääntyy pikku hiljaa aina teräsmiekoilla käytävään vapaamiekkailuun kattavammassa suojavarustuksessa.

Useimmissa suurissa ulkomaisissa kilpailuissa käytössä oleva täysi miekkailuvarustus sisältää synteettisen tai teräksisen, kärkipuolelta taipuisan harjoitusmiekan ja urheilumiekkailumaskin lisäksi polvi- ja kyynärsuojat, miehillä alasuojat, miekkailuhansikkaat (kumi- tai muoviseoksesta, teräksestä tai muusta materiaalista varustettu, sormet, kämmenen ja ranteen suojaava käsine), miekkailutakin, kaulasuojan ja niskasuojan. Metallista valmistetut miekkailuhanskat eivät ole sallittuja useissa kansainvälisissä kisoissa.

Jotkut harrastajat käyttävät harjoittelussa historiallisen mallin mukaan tehtyjä haarniskoja, mutta monissa ulkomaisissa kilpailuissa ne ovat kiellettyjä turvallisuussyistä haarniskan sisältäessä teräviä osia jotka voivat vahingoittaa vastustajaa. Puumiekkoja ei tavallisesti käytetä otteluissa niiden jäykkyyden takia, joka tekee pistämisestä vaarallista. Myös synteettisiä aseitä käytetään laajasti niiden turvallisuuden ja matalan aloituskynnyksen takia, joskin jotkut mieltävät ne kuitenkin epähistoriallisiksi.

Suomesta löytyy useita maailmalla hyvin tunnettuja miekkailunopettajia, esimerkiksi miekkailuseura EHMS:n ohjaaja Ilkka Hartikainen, joka on yksi maailman tunnetuimmista bolognalaisen miekkailun opettajista, italialaisen pitkän miekan opettaja Guy Windsor sekä saksalaisen miekkailun opettaja Matias Parmala. Viimeksi mainittu on myös niittänyt myös kilpailumenestystä pitkämiekkakilpailuissa Euroopassa sekä Yhdysvalloissa.lähde?

Kilpailutoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historialliseen kamppailuperinteeseen on aina kuulunut erilaiset kilpailu- ja näytösottelut. Erityisesti bolognalaisissa ja saksalaissa lähteissä on paljon mainintoja kilpailuista, sekä kokonaisia sääntökokoelmia. Modernit varusteet ovat mahdollistaneet elävän kilpailutoiminnan historiallisissa lajeissa ilman pelkoa vakavista loukkaantumisista. Kilpailutoiminta on suosittua, vaikka suunnalle löytyykin vastustajia. Ylivoimaisesti suosituin kilpailuase on pitkämiekka.

Kilpailut käydään yleensä kolmella tai neljällä linjatuomarilla, jotka näyttävät osumat ne nähdessään, sekä yhdellä erotuomarilla, joka vastaa kehän tai maton turvallisuudesta ja keskeyttää ottelun osuman tullessa. Pistesysteemi voi olla joko painotettu (esimerkiksi päästä saa enemmän pisteitä kuin muusta vartalosta) tai jokainen osuma on samanarvoinen. Yleisin ottelun pituus on kahdesta viiteen minuuttiin, ja eriä voi olla useita.

Suurimmat kilpailut ovat Ruotsissa järjestettävä Swordfish-tapahtuma, joka nauttii lajin piirissä ehdotonta ensimmäistä sijaa arvostetuimpana kilpailuna, sekä Yhdysvalloissa järjestettävä Longpoint-tapahtuman yhdeydessä järjestettävät kilpailut. Italiassa kilpaillaan laajasti bolognalaisessa miekkailussa, ja Ranskassa ja Espanjassa suosittuja ovat Rapiirikilpailut. Suomessa on järjestetty kaksi isoa kansainvälistä historiallisen miekkailun kilpailua, bolognalaisen yhdenkäden miekan kilpailu Helsinki Bolognese Open 2013 sekä pitkämiekkakilpailu Helsinki Longsword Open 2014. Helsinki Longsword Open oli myös osa ensimmäista Pohjoismaista historiallisen miekkailun liigaa, Nordic Historical Fencing Leagueta. Molemmat kilpailut järjestänyt EHMS on tällä hetkellä suomalaisista seuroista kansainvälisesti menestynein kilpailutoiminnassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Historiallinen_miekkailu&oldid=22295308”