Henry Hunt

Henry Hunt. Adam Buckin akvarelli noin vuodelta 1810.

Henry Hunt (6. marraskuuta 1773 Upavon – 15. helmikuuta 1835 Alresford) oli uudistusmielinen brittiläinen radikaalipoliitikko, joka sai lempinimen "Orator" (Puhuja) pitämistään kuuluisista puheista, joissa hän kannatti yleistä äänioikeutta ja parlamentaarisia uudistuksia. Huntin maine puhujana tuli tunnetuksi koko Britanniassa, kun hän johti 60 000 – 80 000 ihmisen kokoontumista, joka osoitti mieltään parlamentaarisen uudistuksen puolesta St. Peter's Fieldsillä Manchesterissa 16. elokuuta 1819. Yritykset pidättää Hunt ja tilaisuuden muut järjestäjät johti sekasortoon ja väkivaltaisuuksiin. Tämä tapahtuma tuli sittemmin tunnetuksi nimellä Peterloon verilöyly. Verilöylyssä kuoli 11 ja loukkaantui 500 aseetonta mielenosoittajaa. Hunt itse ei vahingoittunut tapahtumassa.

Elämä

Henry Hunt oli taustaltaan maanomistaja. Hän opiskeli 10 vuotta paikallisessa oppikoulussa, jonka jälkeen hän ryhtyy auttamaan isäänsä Thomas Huntia perheen tilusten hoidossa. Thomas Huntin kuoltua Henryn omistukseen siirtyi 3000 eekkeriä maata Wiltshiressa sekä suuri kartano tiluksineen Somersetissä.

Vuonna 1800 Henry Hunt joutui kiistaan lordi Brucen kanssa, joka komensi Wiltshiren vapaaehtoisjoukkoja. Joukot olivat tappaneet muutamia fasaaneja luvatta. Lordi Bruce haastoi Huntin oikeuteen, jossa Hunt katsottiin syylliseksi ja hän joutui kuudeksi viikoksi vankilaan. Oikeudenkäynnin aikana Hunt tapasi radikaalin lakimiehen Henry Cliffordin, joka ajoi yleistä äänioikeutta. Clifford tutustutti Huntin useisiin poliitikkoystäviinsä, ja Hunt päätti lähteä mukaan politiikkaan. Hunt joutui pian riitoihin paikallisten maanomistajien kanssa ja muutti vuonna 1810 Worthiin. Siellä hän alkoi osallistua aktiivisemmin politiikkaan. Hän sai mainetta loistavana puhujana ja häntä alettiin pyytää puhujaksi yleisötilaisuuksiin. Nainä aikoina hän sai lisänimensä 'Orator'. Vuonna 1816 Henry Hunt piti puheita suurissa uudistuksia vaativissa kokouksissa Birminghamissa, Blackburnissa, Nottinghamissa, Stockportissa ja Macclesfieldissä.

Vuonna 1818 Henry Hunt valittiin radikaalien ehdokkaaksi Westminsterin vaalipiirissä. Vaalikampanjassaan Hunt kannatti vuotuisia parlamenttivaaleja, yleistä äänioikeutta, vaalisalaisuutta ja viljalakien kumoamista. Vaikka Hunt oli suosittu esiintyjä vaalikokouksissa ja kansanjoukkojen suosikki, hän sai kuitenkin vain 84 ääntä vaaleissa eikä tullut valituksi.

Elokuun 16. päivänä vuonna 1819 Henry Hunt ja Richard Carlile puhuivat 80 000 ihmisen kokouksessa parlamentin uudistamisesta St Peter's Fieldsillä Manchesterissa. Paikalliset tuomarit määräsivät yeomanryn (osa-aikainen ratsuväki) hajottamaan kokouksen. Juuri kun Henry Hunt oli aloittamassa puhettaan, joukot hyökkäsivät väkijoukon kimppuun ja surmasivat monia ihmisiä. Hunt, Samuel Bradford ja kahdeksan muuta liikkeen johtajaa pidätettiin, ja heitä syytettiin "laittoman ja kapinallisen kokoontumisen järjestämisestä tyytymättömyyden lietsomiseksi". Hunt todettiin syylliseksi ja tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen Ilchesterin vankilaan. Vankilassa ollessaan Hunt kirjoitti muistelmansa, joissa hän yritti selittää, miksi hänestä oli tullut radikaali uudistaja. Hän kirjoitti myös Ilchesterin vankilan oloista paljastusteoksen A Peep into Prison.

Vapautumisensa jälkeen Hunt jatkoi agitaatiota parlamentaarisen uudistuksen puolesta, ja vuonna 1830 hänet valittiin Ison-Britannian parlamenttiin Lancashiren Prestonista. Uudistusliikkeen toiminta johti vuoden 1832 reformilakiin. Ironista kyllä laki johti siihen, että niin sanotut "lahonneet kauppalat" poistettiin vaaliluettelosta, jolloin Hunt menetti parlamenttipaikkansa vuoden 1832 vaaleissa.