Harold Darke

Harold Darke (29. lokakuuta 1888 Lontoo – 28. marraskuuta 1976 Cambridge) oli brittiläinen urkuri, kuoronjohtaja ja säveltäjä.

Darke opiskeli Royal College of Musicissa urkujensoittoa Thomas Parrattin ja sävellystä Charles Villiers Stanfordin johdolla. Hän jatkoi opintojaan Oxfordin yliopistossa. Jo opiskeluaikanaan hän työskenteli urkurina West Hampsteadin Emmanuel Churchissa (1906–1911). Vuonna 1916 Darke sai nimityksen urkuriksi Lontoon Pyhän Mikaelin kirkkoon, Cornhilliin. Jumalanpalveluksissa esiintymisen lisäksi hän piti siellä säännöllisiä resitaaleja, joiden aikana hän esitti muun muassa Johann Sebastian Bachin koko urkutuotannon ja Ralph Vaughan Williamsin musiikkia. Darke työskenteli Pyhän Mikaelin kirkossa vuoteen 1966, mutta oli sieltä poissa vuosina 1941–1945 toimiessaan Boris Ordin sijaisena King's Collegen musiikkijohtajana. Darke myös kuului Royal College of Musicin henkilökuntaan vuosina 1919–1969 ja perusti vuonna 1919 St. Michael's Singers -kuoron, jota johti vuoteen 1966.

Darke esitti uruilla usein omia teoksiaan, jotka ovat tonaalisia ja tyyliltään konservatiivisia. Hänen hengellisistä teoksistaan esim. Magnificat ja Nunc Dimittis vakiintuivat osaksi anglikaanien hengellistä musiikkiohjelmistoa. Darken urkuteosten joukossa ovat Rhapsody for Organ (op. 4) ja A Fantasy for Organ (op. 39). Hänen suosituimmaksi teoksekseen kuitenkin nousi In the Bleak Midwinter (1911), jonka hän laati Christina Rossettin runoon. Laulun esittäjiin ovat kuuluneet Roberto Alagna, Ian Bostridge, Thomas Hampson, Jessye Norman ja Kiri Te Kanawa.