HMS Conqueror (1773)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Britannian kuninkaallisen laivaston Royal Oak -luokan kolmannen luokan linjalaivaa. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
HMS Conqueror
Aluksen vaiheet
Rakentaja Plymouthin telakka
Kölinlasku lokakuu 1769
Laskettu vesille 10. lokakuuta 1773
Palveluskäyttöön maaliskuu 1777
Poistui palveluskäytöstä romutettu 1794
Tekniset tiedot
Uppouma 1 606 bm
Pituus 51,36 m (tykkikansi)
42,19 m (köli)
Leveys 14,25 m
Syväys 6,1 m
Koneteho täystakiloitu purjealus
Miehistöä 600
Aseistus
Aseistus 74 tykkiä

HMS Conqueror oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1773 vesillelaskettu Royal Oak -luokan 74-tykkinen kolmannen luokan linjalaiva.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Royal Oak -luokka

Alus tilattiin 12. lokakuuta 1768 Plymouthin telakalta, missä köli laskettiin lokakuussa 1769. Alus laskettiin vesille 10. lokakuuta 1773 ja valmistui 12. heinäkuuta 1777. Valmistus kustannukset olivat 33 893 puntaa 4 shillinkiä, mihin tulee lisäksi varustamiskustannuksia 1 455 puntaa 2 shillinkiä ja 2 dimeä. Alusta jouduttiin huoltamaan jo ennen palvelukseen ottoa 8 618 punnalla 1 shillingillä ja 2 dimellä joulukuussa 1777.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus otettiin palvelukseen maaliskuussa 1777 päällikkönään Thomas Graves. Alus lähti merelle 9. kesäkuuta 1778 Pohjois-Amerikkaan osana Byronin laivuetta. Osasto liittyi Howen laivastoon 11. syyskuuta. Alus lähti osaston mukana Länsi-Intiaan 13. joulukuuta. Alus osallistui 1782 Saintesin taisteluun. Se romutettiin 1794.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714-1792 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6. (englanniksi)
  • Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Winfield 2007 s. 73
  2. Winfield 2007 s. 74