Gravis Ultrasound

Gravis Ultrasound (GUS) on IBM PC -yhteensopivalle laitteistolle suunnattu äänikortti, joka julkaistiin vuonna 1992. Kortti oli ilmestymishetkellään aikaansa edellä ja se pohjautui wavetable-synteesiin. GUS latasi musiikki-instrumentit omaan muistiinsa tietokoneen keskusmuistin sijasta ja kykeni 32 laitteistopohjaisen äänikanavan miksaamiseen, eikä siten tuhlannut kallista prosessoriaikaa.

Gravis Ultrasound kilpaili 1990-luvulla markkinoista tuolloisen Creative Labsin SoundBlaster-kortin kanssa. Huolimatta kortin teknisestä ylivoimaisuudesta, juuri GUS:n puutteellinen SoundBlaster-tuki söi peliteollisuuden kiinnostusta sen tukemiseen. Kortin mukana tuli muistiin ladattavat ohjelmalliset ajurit AdLib-, Sound Blaster- (SBOS) ja Roland MT-32/SCC-1 (Mega-Em) -äänikorteille .

Gravis Ultrasound muodostui eräänlaiseksi demoskenen standardiksi 1990-luvun alun PC-tuotoksissa, johtuen kortin ominaisuuksista ja sen ohjelmoimisen helppoudesta. Gravis lahjoittikin useita kortteja eri tapahtumissa ja menestyneille demoryhmille, joka vahvisti entisestään GUS:n asemaa. Kortin suosio demoskenen parissa liittyy sen ahkerasti käyttämään tracker-musiikkiin, joka hyödynsi kortin ominaisuuksia suurelti. Kappaleiden sävellys- ja soittorutiinit latasivat kappaleiden instrumentit suoraan kortin muistiin vapauttaen keskusmuistia muuhun käyttöön ja laitteistopohjainen miksaaminen säästi vaivan vastaavalta ohjelmalliselta toteutukselta.

Gravis lopetti korttien valmistamisen vuonna 1997.

Teknisiä ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisen Ultrasoundin mukana tuli 256 kilotavua muistia, joka kuitenkin oli laajennettavissa 1 megatavuun asti^[1]. Kortin mainostettiin tukevan CD-tasoista ääntä (44,1 kHz) ja se kykenikin siihen, mutta vain jos 14 yhtäaikaista kanavaa oli käytössä, tätä useamman äänikanavan käyttäminen laski näytteenottotaajuutta 19,2 kilohertsiin asti (32 äänikanavaa).