Giuseppe Chiarini
Giuseppe Chiarini (1833[1]−1908[2]) oli italialainen kirjailija ja kriitikko. Chiarini oli jo opintoajallaan Firenzessä Giosuè Carduccin hyvä ystävä ja esiintyi vuosina 1855−1860 julkaisemalla muutamia kriitillisiä kirjoitelmia. Chiarinin vaikutus Carducciin on melkoinen. Aikakauskirjassa I critici italiani e le prime odi barbari Chiarini puolusti odi-barbare-runomuotoa, jota Carduccin käyttämää runoudenlajia niin monet italialaiset runoilijat sittemmin ovat jäljitelleet.[1]
Chiarinin oma runous nojaa etupäässä klassikoihin, etenkin Horatiukseen sekä saksalaiseen kirjallisuuteen, jonka hän perin pohjin tunsi. Lisäksi hän käänsi italiaksi saksalaisia, varsinkin Heinrich Heinen runoja. Chiarinin omista runoista ovat etevimmät Poesie (1875), Lacrymæ (1879−1880) ja Esperimenti metrici (1882). Parasta Chiarini kuitenkin on tuottanut kirjallisuuskritiikin alalla. Hänen kriitillisistä teoksistaan ja tutkielmistaan mainittavia ovat Ombre e figure (1883), Donne e poeti (1885), Gli amori di Ugo Foscolo (1892), Giosuè Carducci, impressioni e ricordi (1901), ja Vita di Giacomo Leopardi (1905). Chiarini on julkaissut Giacomo Leopardin (1867−1870) ja Ugo Foscolon (1882) teosten painoksia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Chiarini, Giuseppe, Tietosanakirja osa 1, palsta 1612, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
- ↑ Chiarini, Giuseppe, Tietosanakirja osa 11, palsta 200, Täydennysosa, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1922
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Giuseppe Chiarini Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
