Filemon ja Baukis

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Filemon ja Baukis, Adam Elsheimer, 1600

Filemon (muinaiskreikaksi Φιλήμων) ja Baukis (Βαυκίς) ovat kreikkalaisessa mytologiassa vanha fryygialainen aviopari, joka ainoina ihmisinä kaupungissaan osoitti vieraanvaraisuutta naamioituneita jumalia, Zeusta ja Hermestä, kohtaan.

Zeus ja Hermes saapuivat fryygialaiseen kaupunkiin tavallisiksi maalaisiksi pukeutuneina ja alkoivat kysellä kaupunkilaisilta yösijaa. He olivat kysyneet kaikilta muilta saapuessaan Baukiin ja Filemonin rähjäiselle mökille. Vaikka pariskunta oli köyhä, he olivat rikkaita naapureitaan kohteliaampia. Ruokaa ja viiniä vieraille tarjottuaan Baukis huomasi, että vaikka hän oli täyttänyt vieraiden lasit moneen kertaan, viininkaadin oli edelleen täynnä. Baukis ymmärsi, että hänen vieraansa olivat todellisuudessa jumalia, ja pudottautui polvilleen. Hänen miehensä teki samoin. Filemon ajatteli, ettei vaatimaton ateria ollut jumalallisille vieraille tarpeeksi hyvä, ja hän päätti pyydystää, tappaa ja valmistaa vierailleen ateriaksi talon pihalla kulkevan hanhen. Mutta kun Filemon meni pyydystämään hanhea, se pakeni Zeuksen syliin. Zeus sanoi, ettei hanhea tarvitsisi teurastaa, vaan Filemonin ja Baukiin tulisi lähteä kaupungista. Zeus kertoi aikovansa tuhota kaupungin ja kaikki ihmiset, jotka olivat torjuneet hänet. Hän kehotti Filemonia ja Baukista kiipeämään vuorelle ja olemaan vilkaisematta taakseen ennen kuin olisivat saavuttaneet huipun.

Kiivettyään vuorelle Filemon ja Baukis katsoivat taakseen ja näkivät, että tulva oli tuhonnut kaupungin. Zeus oli kuitenkin muuttanut heidän mökkinsä koristeelliseksi temppeliksi. Pariskunnalle annettiin myös yksi toive. He sanoivat haluavansa pysytellä yhdessä ikuisesti ja vartioida temppeliä kuolemaansa saakka. Heidän kuoltuaan he muuttuivat toisiinsa kietoutuneiksi puiksi, tammeksi ja lehmukseksi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mills, A. (2003). Baucis and Philemon. Mythology: Myths, Legends, & Fantasies. :76-77. ISBN 0733619908.
  • Ovidius VIII, 611.