Euroopan unionin liiallisen alijäämän menettely
Euroopan unionin liiallisen alijäämän menettely viittaa EU:n sääntöihin, jotka koskevat jäsenmaiden julkisen talouden alijäämää ja velan määrää, sekä näiden sääntöjen rikkomisesta koituviin seurauksiin. [1]
Alijäämäsäännön mukaan EU-maan julkisen talouden menot saavat ylittää tulot korkeintaan kolmella prosentilla maan bruttokansantuotteesta. Velkasäännön mukaan jäsenmaan julkisen velan täytyy olla joko alle 60 prosenttia bruttokansantuotteesta tai ainakin uskottavasti vähenemässä. [1]
EU:n liiallisen alijäämän menettelystä puhuttiin Suomessa "talouden tarkkailuluokkana" alkuvuodesta 2024.[1] Antti Ronkaisen mukaan nämä puheet ovat pelkkää spinnausta[2].
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
EU:n alijäämämenettely on lähtöisin EU:n perussopimuksesta[3].
Säännöt otettiin käyttöön 1990-luvulla. [1]
Velan määrän ylärajan asettaminen juuri 60 prosenttiin ei perustu mihinkään taloustieteelliseen viisauteen kansantalouden velankestokyvystä. 60 prosenttia sattui olemaan jäsenmaiden keskimääräinen velkaantumisaste, kun säännöstä neuvoteltiin 1990-luvulla, ja luku on pysynyt samana siitä lähtien. [1]
Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähes kaikki jäsenmaat ovat olleet alijäämämenettelyssä jossain vaiheessa.[3]
Vuonna 2023 EU-maista yli puolet rikkoi kolmen prosentin alijäämäsääntöä. Esimerkiksi Ranskan on annettu pitkään ylittää määrätty raja. [1]
Jarkko Kivistön mukaan vielä 3,5 prosenttiakin voi olla sellainen luku, jota voidaan katsoa läpi sormien.[3]
Suomen alijäämä ei ylittänyt kolmea prosenttia vuonna 2023.[3]
Julkisen velan 60 prosentin rajan ylitti 13 jäsenmaata 27:stä vuonna 2023. Esimerkiksi Italian julkinen velkasuhde on vuoden 1990 jälkeen ollut aina yli sata prosenttia ja vuonna 2023 se oli 140,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. EU-maista eniten velkaa on Kreikalla, 160 prosenttia bkt:sta. [1]
Myös Suomen velkamäärä ylittää 60 prosentin rajan. Suomi on EU-jäsenyytensä aikana ollut useita kertoja komission taloustarkkailussa velkasääntöjen rikkomisen vuoksi. Suomi on alittanut rajan viimeksi vuonna 2012. [1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alijäämämenettelyyn joutuminen tarkoittaisi sitä, että Euroopan komissio antaa maalle ohjeet siitä, kuinka paljon taloutta tulee pyrkiä sopeuttamaan ja missä aikataulussa alijäämä olisi saatava alle kolmeen prosenttiin. Yleensä sopeuttamisen määrä on vähintään puoli prosenttia bkt:sta joka vuosi. Alijäämämenettelyssäkään jäsenmaalle ei sanella taloustoimia, vaan jäsenmaat voivat vapaasti itse päättää tarvittavat toimet.[3]
Vuoteen 2024 mennessä sääntöjen rikkomisesta ei ole koitunut muita seurauksia. Vuonna 2016 Espanjan ja Portugalin alijäämämenettelyissä molemmille määrättiin sakot – mutta sakkojen suuruus oli nolla euroa. Alijäämäsääntöä rikkova maa saa aikaa talouden tasapainottamiseen esimerkiksi neljä tai vaikka seitsemän vuotta. [1]
Suomen Pankin neuvonantaja Jarkko Kivistön mukaan alijäämämenettelyyn joutuminen näyttäytyy markkinoilla niin, että maalla on vakavia ongelmia, ja tämä voi johtaa sellaiseen reaktioon, joka vaikuttaa valtion velan hintaan.[3]
Uudistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2024 sääntöjä uudistetaan. Uusien sääntöjen mukaan raskaasti velkaantuneiden maiden pitäisi pienentää velkasuhdettaan prosenttiyksiköllä vuodessa. Siten esimerkiksi Italia alittaisi 60 prosentin velkarajan vuoden 2104 jälkipuolella. [1]
Uusissa säännöissä sanktioiden määrää pienennetään, jotta niitä voitaisiin ottaa helpommin käyttöön.[3]
Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alijäämäsääntöjä pidetään usein merkityksettöminä, koska niiden rikkomisella ei ole seurauksia. Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen Timo Miettisen mukaan säännöillä kuitenkin on merkitystä, mutta kielteisessä mielessä. Miettisen mukaan säännöt ovat johtaneet tilanteisiin, joissa jäsenmaa leikkaa julkisia menojaan taantumassa. Silloin leikkaukset vauhdittavat talouden alamäkeä entisestään. [1]
Antti Ronkaisen mukaan liiallisen alijäämän menettelyyn joutuvilta mailta voidaan edellyttää 0,5 prosentin vuotuista lisäsopeutusta. Suomessa tämä tarkoittaisi noin 1,5 mrd suuruista sopeutusta, eli puolet pienempiä toimia kuin ne, joista Orpon hallitus päätti "tarkkailuluokan" välttämiseksi. Ronkaisen mukaan Orpon hallitus käytti EU:ta suojanaan tehdessään vaikeita päätöksiä ja omaa tulonjakopolitiikkaansa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Jarmo Raivio: Tällainen on ”talouden tarkkailuluokka”, jolla hallitus perustelee suuria säästöjä Suomenkuvalehti.fi. 16.4.2024. Viitattu 23.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Antti Ronkainen: ”Tarkkailuluokka” oli taitavaa spinnausta Vallan mahotonta!. 18.4.2024. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ a b c d e f g Elina Karjalainen: Suomi voi joutua EU:n tarkkailuluokalle – ”Näyttäytyy siten, että maalla on vakavia ongelmia” Ilta-Sanomat. 16.4.2024. Viitattu 23.4.2024.