Enrico Dandolo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Gustave Doré, Doge Enrico Dandolo, (1832-1883)

Enrico Dandolo (k. 21. kesäkuuta 1205) oli Venetsian doge vuodesta 1192 kuolemaansa. Hänet muistetaan ensisijaisesti roolistaan neljännessä ristiretkessä.[1]

Dandolo nousi poliittiseksi voimahahmoksi 1170-luvulla. Jo dogeksi tullessaan hän oli sokea ja huomattavan iäkäs, todennäköisesti seitsemänkymppinen, joidenkin lähteiden mukaan peräti 85-vuotias, jolloin dogen syntymävuotena olisi ollut 1106 tai 1107.

Dandolo oli dogevuosinaan ikäänsä nähden hyvässä fyysisessä kunnossa. Hänen sokeutensa syystä ei ole vahvistettua tietoa. Tarinan mukaan bysanttivallanpitäjät olisivat sokeuttaneet hänet tarkoituksellisesti kriisin aikana noin vuonna 1171; dogen henkilökohtaisesti tuntenut historioitsija Geoffrey de Villehardouin kirjoitti myöhemmin sokeuden olleen seurausta pään alueelle kohdistuneesta vammasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.