El Tebin toinen taistelu
| El Tebin toinen taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Sudanin sotaa | |||||||
 Józef Chełmońskin piirros taistelusta vuodelta 1884.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
4 500lähde? |
6 000 | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
39 kuollutta |
noin 2 500 kuollutta | ||||||
El Tebin toinen taistelu oli brittien ja mahdien Sudanin välillä käyty taistelu 29. helmikuuta 1884 niin sanotun Mahdistisodan aikana. Taistelu käytiin Gerald Grahamin johtamalla brittien sotaretkellä Sudaniin ja se päättyi brittien voittoon.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
29. helmikuuta Charles George Gordon johti joukkonsa ulos Trinkatatista, mihin ne olivat linnoittautuneet. Gordonilla oli käytössään jalkaväkeä, joka oli ryhmittäytynyt neliömuodostelmaan. Muodostelman takaosan muodostivat skotit Black Watch -rykmentistä. Jalkaväen lisäksi Gordonilla oli käytössään husaareja, yksi Gardner- ja kaksi Gatling-konekivääriä. Kuultuaan brittijoukon saapumisesta mahdilaisten johtaja Osman Digna lähetti pojanpoikansa Madani ibn Alin tukemaan Abdallah ibn Hassidin joukkoja, ja yhdessä nämä linnoittivat vanhan sokerinjalostamon El Tebissä. Mahdilaisilla oli noin 6 000 miestä, neljä Kruppin tykkiä, kaksi pronssista tykkä sekä yksi Gatling-konekivääri. Joillakin joukoilla oli käytössään briteiltä kaapattuja Remingtonin kiväärejä.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britit ylittivät El Tebiin johtaneen aavikon neliömuodostelmassa ja kohtasivat lopulta mahdistit El Tebissä. Britit alkoivat edetä ja joutuivat koko ajan kestämään mahdistien tykkitulta.[1] Lopulta neliö pysäytettiin, ja britit avasivat tykkitulen. Konekiväärejä käytettiin ajamaan Kruppin tykkien miehistöt pois asemistaan. Tämän jälkeen neliö jatkoi kohti mahdistien vasenta sivustaa, jolloin neliö joutui mahdistiryhmien rynnäkköjen kohteeksi. Jalkaväen tulitus ei riittänyt pysäyttämään rynnäkköjä, vaan osa mahdisteista pääsi brittien asemiin saakka. Brittien muodostelmaan tuli reikä, jonne osa vihollisista pääsi juoksemaan. Heidät kuitenkin torjuttiin lisäjoukkojen avulla.[2]
Mahdistien toinen rynnäkkö epäonnistui, ja he perääntyivät El Tebin linnoitettuihin asemiin. Britit erehtyivät luulemaan tätä paoksi ja lähettivät ratsuväkensä ajamaan mahdisteja takaa. Epätasaisessa maastossa tehokas ratsuväen rynnäkkö ei onnistunut, ja mahdistit eivät hajonneet rynnäkön edessä. Sen sijaan he väistivät brittien hevoset ja koettivat kaataa näitä heittoaseilla. Lopulta noin 30 mahdistien ratsumiestä hyökkäsi ratsuväkeä vastaan ja aiheuttivat näille tappioita, mutta tuhoutuivat lopulta itse.[3] Samaan aikaan jalkaväki oli edennyt mahdistien sivustaan, miehitti heidän hylkäämänsä tykit ja käänsi ne mahdisteja vastaan. Noin kahdelta iltapäivällä mahdistit vetäytyivät yllättäen ja jättivät taistelukentälle noin 1 500 kuollutta ja saman verran haavoittuneita. Grahamin joukot menettivät kuolleina 5 upseeria ja 34 miestä. Haavoittuneita oli 16 upseeria ja 36 miestä.[4] Kapteeni Arthur Knyvet Wilson sai toiminnastaan taistelun aikana Viktorian ristin[5].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Donald F. Featherstone: Khartoum 1885: General Gordon's last stand. Osprey Publishing, 1993. ISBN 9781855323018. Google kirjat. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]