Elävälehti
Elävälehti[1] (ven. жива́я газе́та, živaja gazeta) oli Neuvostoliitossa 1920-luvulla syntynyt agitaatiomuoto, joka tuli suosituksi varsinkin harrastajaryhmien esiintymisissä. Se sai alkunsa Venäjän kansalaissodan aikana järjestetyistä ääneenlukutilaisuuksista. Sanomalehti- tai muuhun ajankohtaiseen aineistoon perustuvat teatralisoidut esitykset sisälsivät monologeja, joukkolausuntaa, lauluja, pakinoita ym. Vuonna 1923 Moskovassa perustettiin ensimmäinen ammattimainen elävälehti Sinjaja bluza (”Sinipusero”),[2] joka toimi 1930-luvun alkuun saakka. Eri puolille maata syntyneet sinipuseroryhmät kiersivät esiintymässä punanurkissa, kerhotaloissa ja tehtaissa. Niiden toiminta vaikutti uusien teatteri- ja konserttimuotojen kehitykseen. Eräät sinipuseroryhmät tekivät myös ulkomaankiertueita.[3]
Suomeksi julkaistuja eläviälehtiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- J. Schultz: Kymmenen vuotta: elävälehti työläisklubeille. Leningrad: Kirja, 1927.
- Anja Vasama: Imperialistit ja neuvostovalta: elävälehti. Leningrad: Kirja, 1929.
- Ragnar Rusko: Punainen nousu: elävälehti kevätkylvökamppailua varten. Leningrad: Kirja, 1931.
- J. Schultz: Punainen kylvö: elävälehti. Leningrad: Kirja, 1931.
- Eemeli Lehtokivi: Tappion kautta voittoon: elävälehti Suomen vallankumouksen XV-vuotisjuhlaa varten: silmänräpäys kuvia Suomen työtätekevien taistelusta Venäjän helmikuun vallankumouksen päiviltä nykyhetkeen saakka. Leningrad: Kirja, 1933.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ M. Kuusinen, V. Ollikainen: Venäläis-suomalainen sanakirja, s. 126. Helsinki: Werner Söderström osakeyhtiö, 1984. ISBN 951-0-00150-3.
- ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 9, s. 182. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1972.
- ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 23, s. 445. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.