Ekomatkailu

Wikipedia
Ohjattu sivulta Ekoturismi
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ekoturisti suosii kävelyä.

Ekomatkailu eli ekoturismi on kestävän kehityksen mukaisesti tapahtuvaa matkailua luonnossa, jossa matkailijalle annetaan samalla ympäristökasvatusta.[1] Ekomatkailussa luonto itsessään on matkailun keskiössä. Matkailija kohtaa ja kokee luonnon sen omilla ehdoilla, luonnon ominaispiirteet eivät saa muuttua oleellisesti erilaisiksi kuin ne olivat ennen matkaa. Ekoturisti käyttää lähipalveluja, matkailee pienissä ryhmissä, ilman moottoriajoneuvoja ja paikallisin oppain. Näin hän tukee kestävän kehityksen ajattelua, jolla voidaan pyrkiä turvaamaan myös tuleville sukupolville mahdollisuus nauttia puhtaista vesistä ja ympäristöstä.

Ekomatkailu on yksi nopeiten kasvavista matkailun haaroista. Ekomatkailu on kestävän matkailun alalaji; mitä tahansa matkailua voidaan tehdä kestävästi, mutta ekomatkailun tulee kestävän toimintaperiaatteen lisäksi tapahtua luonnossa ja sisältää ympäristökasvatusta[2]. Suomessa ekomatkailu on jäänyt erittäin vähäiseksi [3].

Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ekomatkailu koostuu kolmesta elementistä:

  • Luonto: Ekomatkailussa luonnossa liikkuminen tai jonkin luontokohteen observointi, esimerkiksi lintujen bongaus, on matkan pääasiallinen syy.
  • Ympäristökasvatuksellisuus: Ympäristökasvatuksellisuus ekomatkailussa tarkoittaa, että matkailija saa opetusta kohteen luonto- ja kulttuurinähtävyyksistä sekä kestävästä kehityksn mukaisesta toiminnasta. Opetus voi tapahtua monessa muodossa, opastauluina, opastettuina kierroksina tai kursseina.
  • Kestävä kehitys: Ekomatkailun tulee tapahtua kestävän kehityksen periaatteita noudattaen: matkailun tulee olla taloudellisesti kannattavaa, tuhoamatta ympäristöä ja paikalliskulttuureita [4]

Arvostelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvostelun mukaan ekoturismi on luontoa säästävää harvoissa tapauksissa. Luontoa kuluttamaton ratkaisu olisi olla matkustamatta.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Blamey, R. K. 2001. Principles of Ecotourism. Teoksessa: Encyclopedia of Ecotourism (ed. D. B. Weaver) s. 5-22). Wallingford: Cabi Publishing.
  2. Weaver, D. 2008. Ecotourism. S. 18. Milton: John Wiley & Sons.
  3. Ikonen, H. 2012. Perceptions of Ecotourism in Finland[1]
  4. SMAL. Mitä kestävä matkailu on? [2]
  5. Aivelo, Tuomas: Ekoturismi ei ole ekoa Fifi. 27.1.2012. Viitattu 27.1.2012.