Keltasiilikäs

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Diacrisia purpurata)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keltasiilikäs
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Siilikkäät Arctiidae
Alaheimo: Aitosiilikkäät Arctiinae
Suku: Rhyparia
Laji: purpurata
Kaksiosainen nimi

Rhyparia purpurata
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Keltasiilikäs Wikispeciesissä
  Keltasiilikäs Commonsissa

Rhyparia purpurata - - △

Keltasiilikäs (Rhyparia purpurata) on siilikkäisiin kuuluva, kirkkaanvärinen perhoslaji. Se on suvun Rhyparia ainoa laji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melko kookas perhoslaji, jonka siipiväli vaihtelee 36–52 mm. Etusiivet ovat likaisenkeltaiset ja niissä on viisi siiven poikki kulkevaa riviä epäsäännöllisen muotoisia, harmaita tai rusehtavia täpliä. Takasiivet ovat pohjaväriltään purppuranpunaiset ja niissä on laajoja, tummia laikkuja. Takasiiven reuna on koiraalla keltainen ja naaraalla punainen.[1][2]

Toukka on tummanharmaa ja sen kylvissä on vaalita laikkuja. Karvoitus on selkäpuolella tummanruskeaa, kyljissä kellanvalkoista.[3][4] Täysikasvuinen toukka on 45–50 mm pitkä.

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltasiilikkään levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Espanjasta Keski-Euroopan poikki Turkkiin ja edelleen Keski-Aasian ja Etelä-Siperian läpi Japaniin asti. Pohjoismaissa keltasiilikästä tavataan vakituisesti vain Suomessa. Suomessa levinneisyysalue kattaa etelärannikon. Aikuiset perhoset lentävät kesä-heinäkuun vaihteessa.[5]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltasiilikäs elää avoimilla ja lämpimillä paikoilla. Aikuiset perhoset ovat aktiivisia ympäri vuorokauden. Ne lepäävät korkealla kasvillisuuden joukossa ja lähtevät herkästi lentoon. Etenkin koiraat voivat lentää hämärässä valolle.[6]

Naaras munii useita satoja munia, jotka se asettaa pieninä ryhminä kasvin alaosan lehtien alapinnoille. Toukka talvehtii ja koteloituu alkukesästä heinikon joukkoon tekemänsä vaalean kotelokehdon sisään.

Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa vuodelta 2010 se on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT)[7].

Toukka on polyfagi ja kelpuuttaa ravinnokseen monet eri kasvilajit.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]