Deweyn kymmenluokitusjärjestelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Deweyn luokittelu (engl. Dewey Decimal Classification) on maailman käytetyin aineiston luokittelujärjestelmä. Sen kehitti 1870-luvulla Melvil Dewey ja se perustuu niin sanottuun kymmenluokitukseen. Kymmenluokituksessa on 10 pääluokkaa (0–9) ja kullakin pääluokalla 10 alaluokkaa. Deweyn luokituksen pohjalta on tehty monia erilaisia sovelluksia eri tarpeisiin, Suomen yleisissä kirjastoissa on käytössä yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmä YKL. Tieteellisissä kirjastoissa ja oppilaitoskirjastoissa on käytössä yleinen kymmenluokittelu UDK.

Deweyn luokitus perustuu suurelta osin Francis Baconin tieteiden järjestelmään, mutta siinä on myös nähty viitteitä Hegeliin. [1] Deweyn luokituksen myötä luovuttiin kiinteästä hankintajärjestyksen mukaisesta hyllyjärjestyksestä ja siirryttiin suhteelliseen hyllyjärjestelmään.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melvil Dewey ehdotti uutta kymmenjärjestelmään perustuvaa luokitustaan vuonna 1873, koska hän ei ollut tyytyväinen kiinteään hyllyjärjestykseen. Hänen kehittelemänsä luokkiin ja alaluokkiin perustuvan luokituksen rakenne mahdollisti teosten joustavan sijoittelun. Deweyn lähestymistapa luokitukseen oli käytännöllinen.[3]


Deweyn luokituskäytännöt tulivat käyttöön Suomen yleisissä kirjastoissa A.A. Granfeltin ja William Sippolan vaikutuksesta 1900-luvun alkupuolella. Yhdysvalloista alkunsa saanut Public Library Movement toi uusia menetelmiä yleisille kirjastoille, esimerkiksi hyllyt haluttiin avata yleisölle. Tämä vaati uusia käytäntöjä, kuten esimerkiksi yhteinen luokittelujärjestelmä. Kansanvalistusseura palkkasi Granfeltin ajanmukaistamaan kirjastonhoidon käytäntöjä ja kirjoittamaan kirjastonhoidon oppaan. Granfeltin apuna toimi Sippola, joka oli Deweyn ja amerikkalaisten kirjastokäytäntöjen ihailija. Vuonna 1905 ilmestyneessä Garnfeldtin kirjoittamassa kirjastonhoidon oppaassa tuotiinkin voimakkaasti esiin amerikkalaisia kirjastonhoidon käytäntöjä ja siinä esitettiin luokitukseksi Deweyn kymmenluokitusta. Deweyn luokituksen valinta yleisille kirjastoille ei kuitenkaan ollut aivan selvä asia. Vasta perustetussa Kirjastolehdessä käytiin paljon keskustelua luokituksesta ja Deweyn luokitukselle esitettiin kritiikkiä ja vaihtoehtoja. Lopulta valtion kirjastotoimikunta päätti valita Deweyn kymmenluokituksen yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmäksi ja ensimmäinen varsinainen luokitusopas valmistui vuonna 1925.[4]

Luokituksen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deweyn luokitus on muodoltaan hierarkkinen puurakenne. Jokainen luokka voidaan jakaa alaluokkiin ja alaluokat jälleen uusiin alaluokkiin. Jokaisella alaluokalla on yksi ylempi luokka.[1] Luokitus on enumeratiivinen eli jokaiselle dokumentille voidaan valita tarjotuista luokista dokumentin aiheeseen parhaiten sopiva luokka, mutta sellaista luokkaa ei voi valita, jota ei ole luokituskaavassa mainittu.[2]


Nykyiset Deweyn pääluokat eivät ole muuttuneet alkuperäisestä vuonna 1876 julkaistusta ehdotuksesta [5] muutoin kuin termien suhteen.

Pääluokat ovat:[3]

  • 000 Tietotekniikka, informaatio ja yleiset teokset (Computer science, information & general works)
  • 100 Filosofia ja psykologia (Philosophy & psychology)
  • 200 Uskonto (Religion)
  • 300 Sosiaalitieteet (Social sciences)
  • 400 Kieli (Language)
  • 500 Tiede (Science)
  • 600 Teknologia (Technology)
  • 700 Taiteet ja vapaa-aika (Arts & recreation)
  • 800 Kirjallisuus (Literature)
  • 900 Historia ja maantiede (History & geography)

Käyttö ja ylläpito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deweyn kymmenluokitusta käytetään edelleen, mutta ennen kaikkea sitä on käytetty pohjana muille luokitusjärjestelmille. Käyttöönoton alusta asti kirjastot ovat muokanneet ja soveltaneet Deweyn luokitusta omiin tarpeisiinsa.[3]

Suomessa Deweyn luokitusta ei käytetä sellaisenaan, mutta yleisten kirjastojen luokitusjärjestelmä YKL sekä Helsingin kaupunginkirjaston luokitusjärjestelmä pohjautuvat Deweyn kymmenluokitukseen. YKL:n laatimisessa haluttiin muuttaa alkuperäistä systeemiä (DDC) mahdollisimman vähän ja pääperiaatteena oli käytännöllisyys. Joitakin muutoksia kuitenkin tehtiin Tanskan DDC-mukaelmaa esikuvana pitäen. Suurin muutos oli maantieteen erottaminen historian luokasta 9 uudeksi pääluokaksi 4, johon aikaisemmin kuulunut kielitiede yhdistettiin kirjallisuuden luokkaan 8.[6]

Suomen tieteellisissä kirjastoissa käytössä oleva yleinen kymmenluokitus UDK on myös alunperin ollut Deweyn kymmenluokituksen johdannainen, mutta sen kehitys on erkaantunut Deweyn kymmenluokituksesta jo 1800-luvun lopusta lähtien.[7]. Nykyinen UDK ei ole enumeratiivinen kuten DDC vaan fasetoitu luokitus muodostuen osiin jaetusta sanastosta ja kieliopista/säännöistä, joiden mukaan muodostetaan luokkia dokumenteille, joissa eri käsitteet esiintyvät eri yhdistelminä. [8]

Deweyn kymmenluokitusen päivitykset ja uudet versiot julkaisee OCLC (Online Computer Library Center). Lyhentämättömät versiot ilmestyvät n. seitsemän vuoden välein; viimeksi julkaistiin 23. painettu versio vuonna 2011. Luokitusjärjestelmän kehityksestä huolehtii Yhdysvaltain kongressin kirjasto.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sievänen-Allen, Ritva: Johdatus kirjastotieteeseen ja informatiikkaan, s. 159-160. Helsinki: Otava, 1978.
  2. a b Meriläinen, Outi: Perustiedot kirjastoluokituksen ymmärtämiseksi. Helsinki: Kirjastopalvelu Oy, 1984. ISBN 951-692-113-2.
  3. a b c Edited by Sarah K. Vann.: Melvil Dewey : His Enduring Presence in Librarianship.. Colorado: Libraries Unlimited, Inc., 1878.
  4. Toimittanut Ilkka Mäkinen: Suomen yleisten kirjastojen historia, s. 239-240, 267, 303.. Keuruu: BTJ Finland Oy, 2009. ISBN 978-951-692-702-5.
  5. Dewey, Melvil: A Classification and Subject Index for Cataloguing and Arranging the Books and Pamphlets of a Library [Dewey Decimal Classification]. .
  6. Kirjallisuuden luokitusopas: sovitelma Melvil Deweyn kymmenjärjestelmästä, s. 5. Porvoo: Suomen Kirjastoseura, 1960.
  7. Toimittanut Sami Serola: Ote informaatiosta. Johdatus informaatiotutkimukseen ja interaktiiviseen mediaan., s. 42-47. Helsinki: BTJ Finland Oy, 2011. ISBN 978-951-692-773-5.
  8. Bibliografinen valvonta – Johdatus luetteloinnin ja sisällönkuvailun menetelmiin, s. 153-155. Helsinki: BTJ Finland Oy, 2009. ISBN 978-951-692-717-9.
  9. www.oclc.org/dewey

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]