Chitralin ruhtinaskunta
| Chitralin ruhtinaskunta |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Pääkaupunki | Chitral | ||
| Seuraaja(t) |
 Pakistan |
||
Chitralin ruhtinaskunta oli valtio vuoteen 1969 saakka, jolloin jo aikaisemmin Pakistaniin liittynyt ruhtinaskunta liitettiin hallinnollisesti suoraan osaksi Länsi-Pakistania.
Maantiede ja väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chitralin ruhtinaskunnalla oli kokoa noin 12 000 km². Sen pääkaupunki oli valtion nimen mukaisesti Chitral. Paikalliset käyttivät tosin usein vanhaa nimeä Chitrar. Alue on pääosin vuoristoista ja sen kautta kulkee useita kulkutreitteinä muualle käytettyjä solia. Vuonna 1951 alueen asukasluku oli noin 105 000. Suurin osa paikallisista puhui khowarin kieltä. Muita pienempiä kieliä olivat kalaša, phalura, gudžuri ja paštu.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chitralin ruhtinaskunnan hallitsijasuvun perusti perimätiedon mukaan Baburin pojanpojaksi väitetty Baba Ajjub ja hallitsijat käyttivät arvonimeä mehtar. Tarinan mukaan Baba Ajjub oli värväytynyt Raisijja-dynastian ruhtinaan palvelukseen ja sai vaikutusvaltaisen aseman. Ruhtinaan kuollessa käytännön vallan otti Baba Ajjubin poika Muhammad Beg ja vuonna 1585 hänen poikansa Muhtaram Šah I syrjäytti viimeisen Raisijja-dynastian hallitsijan. Aikaisemman dynastian jäsenet karkotettiin Badakhšaniin. Tämä ei päättänyt valtataistelua Chitralissa, vaan molemmat osapuolet valtasivat alueen vielä useampaan kertaan vuorotellen toisiltaan. Lopulta Muhtaram Šah I pakeni Afganistaniin jättäen Chitralin Raisijja-dynastian hallitsija Mahmud bin Nasir Raisijjalle.[1]
Vuonna 1708 Baba Ajjubin Chitralista syrjäytetty jälkeläinen Sangin Ali II saapui Intiaan ja asettui suurmoguli Bahadur Šah I:n palvelukseen. Hänestä tehtiin Ahmad Sirhindin pyhätön valvoja ja saamallaan palkalla Sangin Ali palkkasi lopulta joukon swatilaisia palkkasotilaita, joiden avulla hän valtasi Chitralin takaisin. Sangin Ali II murhattiin buonna 1745 ja häntä seurasi useampi hyvin heikko hallitsija. Vuonna 1775 valtaan nousi Muhtaram Šah I:n pojanpoika Framarz Šah, joka tuli tunnetuksi sotilasjohtajana. Hän teki sotaretkiä viereisiin Gilgitiin, Nagariin ja Kaferestaniin. Framarz Šah murhattiin vuonna 1790 ja valtaan nousi hänen veljensä Šah Fadil.[1]
Šah Fadilin valtaannoususta alkoi monimutkainen valtataistelu ja Chitral jakautui useisiin pieniin eri tahojen hallitsemiin alueisiin. Niistä voimakkain oli Chitralin ydinalue. Chitralilaiset tekivät edelleen sotaretkiä Gilgitiin, joka nyt oli kuitenkin Kashmirin maharadža alainen. Aluetta vuodesta 1852 miehittäneet chitralilaiset ajettiin lopulta tiehensä vuonna 1860. Vuonna 1868 Badakhšanin hallitsija Mahmud Šah teki sotaretken Chitraliin, mutta kärsi tappion. Vuonna 1878 Chitralin hallitsija teki Kashmirin kanssa sopimuksen, jolla hän tunnusti Kashmirin hallitsijan yliherruuden ja sai vastineeksi rahallisen avustuksen vuosittain. Vuonna 1880 Mehtar Aman al-Mulk yhdisti koko Chitralin pitkästä aikaa hänen kukistettuaan Ylä-Chitralia hallinneen Pahlwan Bahadurin.[1]
Mehtar Aman al-Mulkia seurasi vuonna 1892 hänen poikansa Afdal al-Mulk, joka tuli setänsä Šir Afdalin murhaamaksi. Hänet karkotti Afdal al-Mulkin veli Nizam al-Mulk, joka tuli puolestaan puoliveljensä Amir al-Mulkin ampumaksi vuonna 1895. Pian tämän jälkeen Jandolin hallitsija Umra Khan hyökkäsi Chitraliin ja valtasi alueen. Britit kuitenkin pidättivät hänet ja asettivat valtaistuimelle Aman al-Mulkin pojan Shudža al-Mulkin. Chitralissa oli noin 400 miehen brittiläinen varuskunta. Vapaaksi päässyt Umra Khan ja Šir Afdal piirittivät yhdessä Chitralin linnoitusta maaliskuusta huhtikuuhun 1895. Šir Afdal jäi lopulta brittien vangiksi ja Umar Khan pakeni Afganistaniin. Shudža al-Mulkin Chitralissa alkoi tämän jälkeen viimein useamman vuosikymmenen kestänyt rauha. Chitralilaiset auttoivat tosin brittejä kolmannen afgaanisodan aikana vuonna 1919 ja toimivat rajavartioina huumeiden salakuljetuksen estämiseksi. Shudža al-Mulkin kaudella saapui myös nykyaikaisia palveluja, kuten sähköverkko ja autot. Hän myös rakennutti useita rakennuksia ja tuli tunnetuksi nykyaikaisen Chitralin "arkkitehtina".[1]
Muutaman vallanvaihdoksen jälkeen vuonna 1943 valtaan nousi Muzaffar al-Mulk, jonka johdolla Chitral liittyi Intian jaon yhteydessä Pakistaniin. Häntä seurasi vuonna 1949 Saif al-Rahman, jonka kuoltua lento-onnettomuudessa vuonna 1954 valtaan nousi vain 4-vuotias Saif al-Mulk Nasir.[1] Chitral, Dir ja Swat liitettiin hallinnollisesti suoraan osaksi Länsi-Pakistania heinäkuussa 1969, mikä päätti ruhtinaskunnan tarinan.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f B. Lewis, Ch. Pellat and J. Schacht. Assisted by J. Burton-Page, C. Dumont ja V.L. Ménage: Encyclopaedia of Islam, Volume II (C-G), s. 29-31. Brill, 1991. ISBN 9789004070264. (englanniksi)
- ↑ H. Rizvi: Military, State and Society in Pakistan, s. 124. Springer, 2000. ISBN 9780230599048. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.7.2022). (englanniksi)