CIE standardivalaisin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Standardivalaisin on teoreettinen valonlähde, jolle on määritelty ominaisuudet, kuten valon tehospektrijakauma ja värilämpötila. CIE on julkaissut monia standardeja valaisimia, jotka se on jaotellut A, B, C, D, E, ja F -luokkiin. Standardivalaisimia tarvitaan, jotta värejä voidaan vertailla, vaikka valaisuolosuhteet olisivat olleet erilaiset.[1]

Hehkulamppuvalaisimet tai Tungsten valaisimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-valaisin on CIE:n ainoa valaisin, joka vastaa suurinpiirtein hehkulampun valaistusta ja mustan kappaleen 2856 K absoluuttista värilämpötilaa.

Päivänvaloa vastaavat valaisinsarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIE on kehittänyt useita päivänvaloa simuloivia valaisimia eri vuorokauden ajoille. C-valaisin on johdettu A-valaisimesta ja se vastaa keskimääräistä päivänvaloa värilämpötilalla 6774 K. Myös D-valaisinsarja vastaa luonnollista päivänvaloa ja siihen kuuluu D50, D55, D65 ja D75. Numeroarvo kirjaintunnuksen perässä tarkoittaa värilämpötilaa eli esimerkiksi D50 värilämpötila on 5000 K.

D50 esittää matalalta säteilevää päivänvaloa eli auringon nousun ja laskun aikaista valoa. D55 esittää aamu- ja iltapäivän valaistusta. D65 esittää keskipäivän valaistusta ja on yleisimmin käytetty valaisin ja sen värilämpötila on 6504 K. D75 esittää pilvisen päivän valaistusta.

Tasatehoinen valaisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

E-valaisin on vertailukäyttöön tarkoitettu valaisin, jonka tehospektrijakauma on tasainen kaikilla aallonpituuksilla. Se ei ole musta kappale eikä sillä siten ole värilämpötilaa.

Loisteputkivalaisimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CIE F-valaisinsarjaan kuuluu 12 eri valaisinta ja ne simuloivat loisteputkivalaisimen tehospektriä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wyszecki, G., W.S. (1982). Color Science: Concepts and Methods, Quantitative Data and Formulae, 2nd Edition.. John Wiley & Sons, United States of America.